Barra da Lagoan kalastajakylä Paratyyn olisi voinut helposti jäädä koko viikoksi, mutta niin vain Patagonia kutsuu ja matkan on jatkuttava yhä etelämmäksi. Paratysta hyppäsimme jälleen bussin kyytiin, tällä kertaa kohti Florianopólisia. Pääsimme nyt kunnolla makustelemaan, miltä tuntuu matkustaa ympäri Etelä-Amerikkaa yöbusseilla. Matka kesti kokonaisuudessaan 25 tuntia, muttei tuntunut edes raskaalta. Bussit Brasiliassa ovat mahtavia ja …
Paratyn kylä Riossa seuraani liittyi ystävä Suomesta parin viikon loman ajaksi. Rion sateet eivät meitä vakuuttaneet, joten suuntasimme etelään aurinkojahtiin. Tavoitteena oli päästä paljon kehutulle Ilha Grandelle, mutta myös sinne oli luvattu sateita, joten muutimme suunnitelmaamme lennosta. Ilha Granden sijaan otimme 5 tunnin bussin Paratyyn. Nettihakujen perusteella odotin hyvin pientä ja hiljaista paikkaa, jossa ei …
Rio on kuin mikä tahansa suurkaupunki Ennen matkaan lähtöä melkein jokainen jonka kanssa puhuin, varoitteli minua Rion vaarallisuudesta ja monet ilmaisivat huolensa turvallisuudestani. Todella monet ylipäänsä ihmettelivät, miten uskallan lähteä yksin Etelä-Amerikkaan, kun siellähän on niin vaarallista. Salakavalasti nämä varoitukset löysivät tiensä tajuntaani ja ensimmäiset pari päivää Riossa olin aika vainoharhainen kaduilla kävellessäni ja melkein …
Hankala alku En tainnut täysin päästä perille Rion viehätyksestä siellä viettämäni 4 päivän aikana. Isot kaupungit vaativat mielestäni pidemmän oleskelun, jotta paikkaan pääsee kunnolla sisälle. Vaikka en tällä käynnillä rakastunut kaupunkiin, nautin kuitenkin sen eloisasta iltaelämästä ja monista ruoista. Viimeisinä päivinä aloin myös arvostaa kauniin kasvillisuuden täyttämiä katuja. Kenties se ansaitsee vielä joku päivä mahdollisuuden …
Mikä ajatus olisikaan vain yksi päivä astua ovesta ulos reppu selässä ja antaa tien viedä mennessään ilman mitään suunnitelmia! Ehkä joku päivä, mutta vielä tarvitsen jonkinlaisen suunnitelman henkiseksi kainalosauvaksi. Alla avaan, miten valmistauduin maailmanympärimatkaan. Hyvissä ajoin (esim. 1-2v ennen reissua) Tutki, kysele, kuuntele, etsi ja unelmoi – maailma on täynnä ihania paikkoja, asioita, ruokia ja …
Kotielämää idyllisessä espanjalaiskylässä Edellisen viikon olen viettänyt vanhempieni luona Espanjan Aurinkorannikolla lataamassa akkuja sekä nauttimassa perheen tutusta ja turvallisesta seurasta viimeistä kertaa tänä vuonna. Viikkoon mahtui isin synttäreiden juhlimista, eksyneiden turistien auttamista, pyykin pesemistä, päiväretkiä, kotiruokaa ja flamencoa. Vanhempani muuttivat 7 vuotta sitten viettämään eläkepäiviään Benalmádenaan, idylliseen valkoiseksi kalkittuun kylään, ja me lapset saimme samalla …
Kotoisa Torino Italian kapeissa kaduissa ja parvekkeiden täyttämissä taloissa on sitä jotain. Jostain syystä niistä tulee todella kotoisa ja lämmin olo. Itsensä voi nähdä aamukahvi kädessä nojailemassa parvekkeen kaiteeseen ja huutelemassa huomenia naapureille kadulla. Torinon keskustan katujen päissä avautuu aivan mieletön näkymä joen toisella puolella oleville utuisille kukkuloille. Toisessa päässä näkyisi paremmalla säällä Alpit(!). Joka …
Kaunis, vaikeasti lähestyttävä Wien Kontrasti Berliiniin oli iso, kun astuin aamu-unisena junasta ulos Wienin päärautatieasemalla. Kaikki oli tosi puhdasta ja hyväkuntoista eikä missään toikkaroinut sekavia ihmisiä. Oli kerrassaan tyyni tunnelma. Keskustaan päästyäni jouduin kuitenkin kokovartaloshokkiin. Ydinkeskustaa ympäröi ruuhkaiset autotiet, minkä takia autoja tuntui olevan enemmän kuin Berliinissä, joka on kuitenkin asukasmäärältään 3 kertaa isompi. Myös …
Saavuin Berliiniin bussilla ja nyt, kun mulla on vertailukohtana muut Pohjois-Saksan (hyvinvoivat) kaupungit, tajusin ensimmäistä kertaa kunnolla Berliinin rähjäisyyden. Kaupunkiin tullessa katsoin ikkunasta ulos ja mietin, oonko jonkun aika-avaruusvääristymän kautta päätynytkin Jugoslaviaan. Tilannetta ei parantanut se, että heti bussista ulos astuessa venäjää puhuva, adduihin pukeutunut mies koitti kaupitella taskustaan Airpodeja. Berliinissä kaikki tuntuu siltä, että …
Kerroin mun reittisuunnitelmapostauksessa, että haluan astella Peggy-biisin jalanjäljissä tällä reissulla. Ensimmäisen hyvin (ja paikallaan pysyvässä sängyssä) nukutun yön jälkeen hyppäsin Hampurissa Lyypekin junaan, joka oli alle tunnissa perillä. Ja ensimmäinen osa Peggy-missiosta on nyt suoritettu! Lyypekin vanha kaupunki Liikkeelle lähtö tapahtui kaatosateessa ja saapuessa satoi edelleen tasaiseen tahtiin. Ensimmäiset ajatukset kun näin Lyypekin sisäänkäynnillä nököttävät …