Siri V.
Porqué Uruguay?
En tiennyt, että sydämessäni oli Montevideon muotoinen aukko, mutta nyt se on täytetty. Olen täydellisen, mahdottoman ihastunut. Bussissa seuraavaan kohteeseen kiitäessä päässäni pyöri vain kysymys: miten voisin muuttaa sinne?
Montevideossa on kerrostuneesti monta erilaista puolta ja tunnelmaa. Osaltaan se on selkeästi Etelä-Amerikkalainen kaupunki ja yhtäläisyyksiä Brasilian kaupunkeihin löytyy. Osaltaan se on hyvin Eurooppalainen kauniine, puhtaine rakennuksineen ja trendikkäine kahviloineen ja baareineen. Tägättyjen talojen vuoksi siinä on samaa hylätyn ja uudelleen käyttöön otetun tunnelmaa kuin Berliinissä, katutaidetta on kaikkialla ja nuorison pukeutumistyylissä (ja takatukissa) on mielestäni hieman berliinimäistä vivahdetta. Yksi ostoskatu täynnä halpoja vaatteita ja pientä krääsää oli kuin suoraan Kaakkois-Aasiasta. Rauhallisuudeltaan ja ihmismäärältään Montevideo muistuttaa Helsinkiä. Lisäksi kaikkea leimaa todella rento ja kiireetön yliopistokaupungin tunnelma ja ihmiset ovat ystävällisiä. Päälle on ripoteltu ihania puistoja ja loputon määrä puita, kukkia ja muita kasveja.
Uruguaysta löytyy myös tiettyä henkistä yhteyttä Suomeen. Se on väestömäärältään pieni, reilun 3 miljoonan ihmisen valtio, joka on jäänyt mielenkiinnoltaan naapuriensa varjoon. Se on naapuriensa useaan otteeseen vuoronperään valloittama ennen itsenäistymistään. Torikauppiaan kanssa jutellessamme yksi ensimmäisistä kysymyksistä oli ”porqué Uruguay?” eli ”miksi Uruguay?”. Kuinka monesti olenkaan kysynyt saman kysymyksen Suomesta.
Yerba mate -kulttuuri
Uruguaylaiset suhtautuvat Yerba Mate -juomaan uskonnollisella hartaudella. Milloin tahansa katsoin ympärilleni, näin vähintään yhden ihmisen kantavan kädessään tietynlaista koria, jossa mukana kulki termospullo sekä kupillinen Yerba Mate -puun kuivattuja lehtiä.
Yksi torimyyjistä kertoi, että kaikki Uruguayssa oppivat jo varhain lapsuudessa juomaan matea ja sitä juodaan joka päivä koko päivän. Se on täysin erottamaton osa kulttuuria. Vähän kuin kahvi suomalaisille paitsi vielä kymmenen kertaa isompi juttu. Uruguaylaiset juovat vuodessa keskimäärin 10 kiloa matea per henkilö. Kun ottaa huomioon, että kuivatut lehdet eivät paina paljon, 10 kiloa on aikamoinen määrä.
Lueskelin netistä, että paikalliset eivät koskaan juo matea ravintolassa tai kahvilassa, vaan ihmisillä on aina omat välineet. Maten juominen on sosiaalinen aktiviteetti, jossa kuppia kierrätetään ihmiseltä toiselle ja samalla joko jutellaan syvällisiä tai juoruillaan. Jokainen juo loppuun mukillisen ennen seuraavalle ojentamista, jolloin kuppi täytetään taas kuumalla vedellä termoksesta. Kioskit myyvät kuumaa vettä, jolla oman termoksen voi päivän aikana täyttää.
Ravintoloista on vaikeaa löytää matea, mutta Colonia del Sacramentosta löytyi yksi turistikuppila, jossa pääsin sitä kokeilemaan. Juoman maku muistuttaa hyvin kitkerää mustaa teetä. Kuumaa vettä tulee kaataa kuppiin niin, että toinen puoli jää kuivaksi ja 5 minuutin odottelun jälkeen vesi juodaan suodatinpillin läpi. Oli ihan hauska sosiaalinen kokemus parin ystävän seurassa, aurinkoisella terassilla istuskellen.
Hämähäkkiranta Pocitos
Yöbussi Florianópolisista Montevideoon ei ollut aivan samaa laatua kuin yöbussi Florianópolisiin, joten saavuimme perille hyvin väsyneinä. Ainoa järkevä teko oli siis suunnata rannalle ottamaan pienet päiväunet. Pienen virhearvion takia päädyimme kävelemään Montevideon rantabulevardia, Ramblaa, nälkävuodelta tuntuneeksi ajaksi. Jostain syystä Ramblaa suositellaan kaikkialla yhdeksi hienoksi nähtävyydeksi, vaikka se oli vain kilometrien mittainen kävelytie ruuhkaisen autotien varrella, etäällä rannasta. Muu kaupunki oli niin paljon hurmaavampi.
Via Dolorosan jälkeen pääsimme lopulta Pocitos rannalle ja hiekalle pötkölleen. Tässä vaiheessa aurinko oli ehtinyt jo niin alas, että talojen varjot alkoivat hivuttautua rannan ylle. Väsyneillä aivoilla osasimme vain siirtyä aina muutamia metrejä eteenpäin varjojen tieltä, sen sijaan että olisimme siirtyneet suoraan rannan aurinkoiseen päähän. Jossain vaiheessa tätä muuttoreittiämme aloin tutkailla tarkemmin, mitä öttiäisiä iholle jatkuvasti kipittää. Ja siis apua! Ne oli pienen pieniä hämähäkkejä. Pienen muutahaisen kokoisia, mutta kahdeksanjalkaisia. Kiitos, mutta ei kiitos.
Progressiivinen Uruguay
Uruguay on monessa mielessä todella edistyksellinen valtio. Esimerkiksi se on LGBTQ+ ystävällinen maa (käydessäni oli pridekuukausi käynnissä), abortti on laillinen ja marihuana on laillistettu jo vuonna 2014. Samaiseen vuoteen 2014 asti jokaisella oli oikeus maalata talojen seiniin mitä huvitti ja kaupunki on täynnä graffiteja ja tägejä. Vuonna 2014 oikeus poistettiin, mutta katutaidekulttuuri voi edelleen hyvin. Uruguay on Etelä-Amerikan hyvinvoivimpia maita eikä esimerkiksi slummeja taida olla lainkaan. Se on hyvin moderni ja luottokortti käy maksuvälineenä käytännössä kaikkialla – sillä saa jopa 9% alennuksen ravintoloissa. Monevidolaiset näyttäisivät myös olevan todella lemmikkirakkaita ihmisiä ja lemmikkitarvikekauppoja oli melkein enemmän kuin ruokakauppoja.
Kävin Palacio Legislativon (parlamenttitalon) opastetulla kierroksella, jossa upean rakennuksen lisäksi sai kuulla maan politiikasta. Uruguay on hyvin demokraattinen valtio, jossa politiikka on edelleen sivistynyttä ja vaaleissa pysytään ajankohtaisissa aiheissa mustamaalaamisen sijaan. Juuri käyntiämme ennen oli pidetty presidentinvaalien ensimmäinen kierros ja Montevideon parvekkeet ja autot olivat täynnä vasemmistokoalition lippuja. Tervetullutta vaihtelua maailmassa, jossa vihapuhe ja oikeistopopulismi jylläävät. Opas korosti kovasti, miten ylpeitä Uruguaylaiset ovat edistyksellisyydestään tasa-arvon suhteen. Presidentin ollessa ulkomailla, pitää nykyisessä hallituksessa kolmea tärkeintä virkaa (presidentti, senaatin puheenjohtaja ja edustajainhuoneen puheenjohtaja) hallussaan nainen.
Colonia del Sacramento – portti Buenos Airesiin
Olisin mielelläni jäänyt Montevideoon vaikka kuinka pitkäksi aikaa, mutta edelleen Patagonian kutsu on vahva ja matkan on jatkuttava. Montevideosta halvin tie Buenos Airesiin käy pienen Colonia del Sacramenton kylän kautta. Colonian historiallinen keskusta on Unescon maailmanperintökohde, koska siinä onnistuneesti yhdistyy portugalilainen, espanjalainen ja post-kolonialistinen rakennustyyli. Kylä sijaitsee Buenos Airesin vastarannalla vain tunnin lauttamatkan päässä ja onkin suosittu päiväretkikohde sieltä.
En yleensä tykkää saapua uusiin paikkoihin yöllä, mutta Colonia oli heti ensisilmäyksestä lämmin ja vastaanottava. Pidin sen tunnelmasta jopa enemmän yöllä, terassivalojen valaistuksessa. Kylän historiallinen keskusta on kaunis, mutta myös hyvin pieni. Muutama tunti rentoa käyskentelyä sen kaduilla riittää vallan mainiosti ennen siirtymistä Montevideoon tai Buenos Airesiin.
