Siri V.Yliopistojen ja kulttuurin Adelaide
Ensimmäinen kysymys kaikilta kun kerroin, että menemme Adelaideen oli ”miksi ihmeessä Adelaide?”. Kysyjien mielestä Adelaidessa ei ole mitään ihmeellistä nähtävää. Ehkä odotukset laskettiin tarpeeksi matalalle, mutta pidin Adelaidesta paljon. Se ei ole yhtä kaunis kuin Sydney, mutta keskusta on täynnä yliopiston kampusalueita ja yliopistokaupungeissa on minusta aina kiva tunnelma. Kaupungin kaduilla kävely ei ehkä tarjoa suuria elämyksiä, mutta heti keskustan tuntumasta löytyy kauniita pakopaikkoja. Sieltä löytyy esimerkiksi yksi maailman kauneimmista kirjastoista, Mortlock wing. Kasvitieteellisessä puutarhassa viettää helposti ainakin puolikkaan päivän polkuja vaellellen, haistellen kilpailuja voittaneita ruusuja sekä puun alla picnicistä nauttien. Torrens-joella vierähtää hyvä tovi pelikaaneja ja soutujoukkueita katsellessa ja Mount Loftylla saattaa nähdä nokkasiilin, jos on yhtä onnekas kuin me.
Adelaide vaikuttaa myös todelliselta kulttuurikaupungilta. Sitä kutsutaan Australian festivaalipääkaupungiksi ja ilmeisesti siellä on suurimman osan vuotta jokin festivaali käynnissä. Meidän vierailumme aikana oli meneillään Adelaide Fringe -festivaali. Adelaide Fringe kestää kuukauden ja joka ilta kulttuuritarjonta on valtava: stand upia, musikaaleja, sirkusta, dragia jne. Keskustaa ympäröiviin puistoihin on luotu muutama väliaikainen festarialue, joilta löytyy lavojen lisäksi ruokakojuja ja baareja (ruoka oli Adelaidessa yhtä hyvää kuin Sydneyssa, Peter Rabbit cafen sieniletut jäävät elämään muistoihin). Tunnelma auringon laskiessa, valojen syttyessä ja hedelmälepakkoparvien lentäessä pään yllä oli kuin elokuvista. Jos et ole koskaan nähnyt hedelmälepakkoja, tiedä että ne ovat valtavia.
Meillä oli aikaa käydä katsomassa vain Dysney Villains drag show, mutta se oli nerokas. Hyvin kirjoitettu, laulettu ja näytelty ja nauroimme vedet silmissä. Jos jo tällainen pieni itsenäisten tekijöiden esitys oli näin hyvä, suurimmat showt ovat varmaan uskomattomia. Voisin nähdä palaavani Australiaan Adelaide Fringen vetämänä ja käyväni viikon ajan joka päivä katsomassa pari showta.
Clare valleyn viinitilat
Varsinainen syy vierailullemme Adelaidessa oli sen lähistön viinitilat. Valitsimme Clare valleyn, koska sieltä löytyy riesling trail. Rieslingin suurkuluttajina tämä luonnollisesti puhutteli minua ja Henkkaa. Hassasimme ison osan budjettia kartanomajoitukseen viinipeltojen keskellä ja varasimme kokonaisen päivän aamusta iltaan 33 kilometrin pituisen riesling trailin pyöräilylle. Heti 10 jälkeen aamulla polkaisimme ensimmäisen cellar doorin luokse ja istuimme ainoina asiakkaina alas suorittamaan viinimaistelua. Mikä voisi olla parempaa kuin lempeän aamuauringon lämmössä nautiskella muutamia hyviä viinejä. Päivän edetessä ja maistelulasien huvetessa jutut muuttuivat hauskemmiksi ja pyöräily epävarmemmaksi.
Muutaman cellar doorin jälkeen oli aika etsiä syötävää ja tapaamamme pariskunnan suosituksesta suuntasimme Pauletteen. Mieleen ei siinä hetkessä juolahtanut, että he olivat liikkeellä autolla eikä parin kilometrin mittainen ylämäki olisi ihan yhtä helppo nakki polkien. Aamun lempeä aurinko oli muuttunut kärventäväksi paahteeksi ja perille päästessämme olimme kuin pari uitettua ja lievästi kidutettua rottaa. Emme hikipisaroita jälkeemme jättävinä ja läähättävinä aivan sopineet ravintolan tunnelmaan, mutta sentään meidät päästettiin sisään.
Täydet kymmenen minuuttia hengittelyä vaadittiin, ennen kuin kykenimme edes vilkaisemaan listaa. Jolloin iski pieni epätoivo, koska melkein jokaisessa annoksessa oli jotain hieman liian eksoottista, kuten vihreitä muurahaisia tai emun maksaa. Uuteen pyörämatkaan ei ollut enää voimia, joten lopulta päädyimme tilaamaan pari maistelulautaa ruokineen ja viineineen. Ja mitä onnea se oli! Kaikki annokset olivat herkullisia ja osa suorastaan taivaallisia. En ole varma, olenko koskaan syönyt niin hyvin. Henkka jopa julisti, että graavattu kingfish (mikä lie suomeksi?) savuchilikastikkeella oli paras hänen koskaan syömänsä asia.
Paluumatkalle saimme vielä mahdutettua yhden cellar doorin ennen kuin pyörän kori viinipulloista kilisten käänsimme nokkamme kohti kartanoamme. Viinipäissäni minulta olisi jäänyt päivän huipennus täysin huomaamatta, mutta Henkka on siunattu haukan katseella, jolta ei jää yksikään kenguru piiloon. Aivan kartamomme takapihalla kökötti nimittäin kengurupariskunta. Mikään ei ole koskaan ollut yhtä huvittavan näköistä kuin takajaloillaan eteenpäin pompsahteleva kenguru. Vieläkin videota kantsoessa on pakko hihittää. Täydellinen päivä kruunautui täydelliseen päätökseen.
