Siri V.Kotiin paluu ja kesä veivät mennessään ja kiirettä on pitänyt. Tämä viimeinen blogipäivitys jäi odottamaan parempaa hetkeä, joka koitti näin yli 3 kuukautta kotiin paluun jälkeen. Hong Kongissa olin siis jo huhtikuussa ja sinne päätin 7 kuukauden maailmanympärimatkani.
Sama vanha, mutta uusi Hong Kong
Hong Kong oli yksi kohteista, jonne tiesin heti alusta meneväni tällä reissulla. Kahdeksan vuotta sitten kutsuin Hong Kongia kodikseni yhden lukukauden ajan ja siitä asti olen haaveillut paluusta. Kuten varmasti moni muukin, luulin ensimmäisen kerran Hong Kongiin lähtiessäni, että se on vain miljoonakaupunki pilvenpiirtäjineen ja ruuhkaisine katuineen. Lukukauden aikana sain kuitenkin huomata, miten paljon ja miten upeaa luontoa sieltä löytyy. Sain tutustua sen valtaviin, vehreisiin puistoihin, moniin vaellusreitteihin ja salaisiin helmiin kuten Sai Kungin autiorantaan ja Man Cheung Pon luonnon infinity pooliin. Rakastuin ikihyviksi siihen aasialaisen suurkaupungin ja rauhallisen luonnon yhdistelmään, joka on Hong Kong.
Kuten El Nidon, myös Hong Kongin osalta olin etukäteen osannut varautua siihen, että paikka on muuttunut. Hong Kongissa muutos oli hienovaraisempi ja hyvin mielenkiintoisella tavalla kaupunki oli sekä muuttunut paljon että ei ollenkaan. Itse kaupunki fyysisenä paikkana ei ollut muuttunut juuri lainkaan. Samat ravintolat, baarit ja kaupat olivat edelleen samoilla paikoilla eikä mitään erityisesti uutta ollut ilmaantunut. Kuitenkin kaupungin tunnelma oli muuttunut suuresti. Siinä missä se ennen kupli elämää, tuntui se nyt jopa hieman apaattiselta. Ihmisiä oli liikkeellä suurkapungiksi kummallisen vähän, niin että jalkakäytävillä mahtui kulkemaan vaivatta kehenkään kertaakaan koskematta. Kaupunki oli muuttunut myös selkeästi kiinalaisemmaksi. Länsimaisia vaikutteita on pyritty siivoamaan pois, muun muassa potkimalla ulos runsaasti expatriaatteja.
Muutoksen taustalla vaikuttaa Hong Kongin aseman muuttuminen. Hong Kong kuului Britannialle pitkään, kunnes vuonna 1997 se luovutettiin takaisin Kiinalle erityishallintoalueena. Sopimukseen sisältyi, että Hong Kongissa noudatettaisiin ”yksi maa, kaksi järjestelmää” -periaatetta. Eli siis vaikka Hong Kong kuului osaksi Kiinaa, sillä oli muun muassa oma lainsäädäntö- ja tuomiovaltansa. Vuoden 2019 protestien seurauksena järjestelmä käytännössä lakkasi Kiinan kiristäessä otettaan Hong Kongista. Paluuta opiskelujeni aikaiseen Hong Kongiin ei epäilemättä enää ole.
Down the memory lane
Hong Kongin tilanteesta huolimatta sinne saapuminen tuntui ihanan kotoisalta. Kaivoin lompakostani esiin opiskeluaikaisen Octopus-korttini (jossa oli jopa vielä 20 dollaria rahaa jäljellä!) ja matkustin junalla keskustaan tuntien itseni ihan paikalliseksi. Kadulle noustessani kalapullien tuoksu ja neonkylttien runsaus nosti mieleeni muistojen tulvan. Tuntui kummalliselta kävellä sisään hostelliin oman asuntolahuoneen sijaan.
Ensimmäisen illan selkeä ohjelma oli tavata pitkästä aikaa paikallinen kaverini, Aiden. Otin Star Ferry -lautan Victoria Harbourin yli ja valaistujen pilvenpiirtäjien reunustama satamamaisema sai minut edelleen haukkomaan happea samalla tavalla kuin kahdeksan vuotta sitten vasta matkailijan uraa aloitellessani. Aidenin kanssa vietimme illan vaellellen ympäriinsä Centralin aluetta vanhoja kulmia tutkien. Joka ikiseltä kulmalta mieleeni muistui joku pieni jo unohtunut merkityksetön muisto. Kebabkioski, jolla aina kävimme baarin jälkeen oli edelleen omalla paikallaan odottelemassa yön kulkijoita. Baarikortteli LKF:n 7-eleven kioski, jonka eteen jäimme aina juomaan halpoja juomia, oli juuri siinä, mihin sen viimeisenä baari-iltana jätimme. Ihana, nostalginen kotiin paluu!
Seuraava tärkeä ohjelmanumero oli kampusalueella muistelointi. Ehkä enemmän tai vähemmän yllättäen sain huomata, että kampusalueelta minulle ei ollut jäänyt juurikaan vahvoja muistoja. Ajattelin, että tie metroasemalta kampukselle ja sen läpi asuntolalle sujuu aivan itsestään muistin pohjalta. Onnistuin eksymään useaan otteeseen matkalla itse kampusalueelle ja samaten kampusaluetta sain nuohota hyvän tovin, ennen kuin jonkinlaiset muistojen rippeet alkoivat pintautua. Saattaa olla, että keskityin vaihtoaikana enemmän LKF:ään ja matkusteluun kuin itse opintoihin.
Teknosceneä
Suurin osa ajasta Hong Kongissa meni Aidenin kanssa pyöriessä. Oli ihanaa seitsemän kuukauden matkaamisen jälkeen olla hieman kotimaisissa olosuhteissa. Aiden on muuttanut Hong Kongin edustalla sijaitsevalle Lamma-saarelle ja hänen luonaan vietin paljon aikaa kokkaillen vegeruokaa teknomusiikki taustalla soiden. Lamma on Hong Kongin kolmanneksi suurin saari ja siellä olisi ilmeisesti hyvät vaelluspolut. Aikomus oli tutkia saarta, mutta Yung Shue Wan -kylää ja siitä jonkin matkan päässä sijaitsevaa Aidenin kotia pidemmälle emme päässeet. Jämähdimme löhöilemään lattiatyynyille viinilasit käsissä juttujen poukkoillessa aiheesta toiseen. Yung Shue Wan on todella sympaattinen kylä, jossa oli mielestäni mainio, rento tunnelma ja ravintolat olivat erinomaisia. Jo pelkästään lauttamatkan ja kylän takia voisin suositella tekemään päiväretken Lammalle.
Kuten seitsemän vuotta sittenkin, myös tällä kertaa seurasin Aidenia omituisiin underground teknobileisiin. Tämän kertaiset bileet olivat kaupungin pohjoisosissa varastoalueella. Epämääräisen varastorakennuksen hyvin epämääräisellä hissillä nousimme 17. kerrokseen ja merkitsemättömän rautaoven takaa löysimme paikallisen underground scenen. Scene on sen verran pieni, että Aiden käytännössä tunsi kaikki. Itse en enää löytänyt tuttuja vuosien takaa, mutta yksi Aidenin kavereista oli innokas juttelemaan Suomesta opiskeltuaan siellä jonkin aikaa. Teknon tahtiin tanssiessa vierähti mukavasti aamu seitsemään asti. Vanhaa kunnon Hong Kong -meininkiä.
Taivaallisia Hong Kong -klassikoita
Jos ruoka oli hyvää Australiassa, niin Hong Kongissa se oli taivaallista. Tietyt asiat oli ehdottomasti koettava vierailun aikana. Tärkein niistä tietenkin dim sum ja erilaiset dumplingit. Taiwanilaisesta ketjuravintola Din Tai Fungista löysin parhaat koskaan syömäni dumplingit, tuliset katkarapu-possu wontonit. Ne olivat niin hyviä, että kävin syömässä ne pari kertaa vaikka kokeiltavia ravintoloita olisi riittänyt pitkä lista.
Toinen must-have oli opiskeluaikojeni lemppari, Pepper Lunchin beef pepper rice -annos. Pepper Lunch on japanilainen pikaruokaketju. Beef pepper ricessa on keskellä riisiä ja maissia maustetahnan kanssa ja reunoilla ohuita nautasiipaleita, jotka paistuvat sizzler-tyyliin omalla lautasellasi. En tiedä, mitä annokseen on ripoteltu tai onko tahnaan sekoitettu jotain addiktoivaa, mutta tästä annoksesta en saa koskaan tarpeekseni.
Hong Kong klassikoita on monia, kuten pineapple bun, kalapallot ja egg tarts. Oma suosikkini on eggette eli kuplavohveli, jotka ovat viime vuosina rantautuneet Suomeenkin. Kävin testaamassa Mammy Pancaken ja Modosin. Modos saa pisteet erikoisesta valikoimasta (johon kuului muun muassa Earl Grey ja Russian Borscht, jaiks). Suklaa-appelsiini eggette oli ihan OK, mutta ei vohveleiden parhaimmistoa. Sen sijaan Mammy Pancaken vohveli oli kuin suoraan jumalan käteeni ojentama. Se oli pehmeä ja ilmava, mutta hieman taikinainen kuplien sisältä – täydellisyyttä.
Melontaa Sai Kungissa
Tämän kerran luontokokemukseksi Hong Kongissa valitsin melontaretken Sai Kungissa. Edelliseltä kerralta minulle oli jäänyt muistiin maaginen telttaretki Ham Tin Wan -rannalle, jossa ensimmäistä kertaa elämässäni näin bioluminesoivaa planktonia. Sai Kung ei pettänyt tälläkään kertaa. Lähdimme liikkeelle Sha Ha -rannalta, jossa paikallinen mies vuokrasi jos jonkinlaista vesimenopeliä. Itse maksoin tolkuttoman summan Wild Hong Kong -firmalle, jota kautta minulla oli opas mukana retkellä. Saman olisi aivan hyvin voinut toteuttaa omakustanteisesti murto-osalla hinnasta. Korkeasta hinnasta huolimatta kokemus oli sen arvoinen. Kiersimme muutamassa tunnissa Sharp Islandin ja maisemat olivat upeat. Vesi välkehti turkoosina ja matkalla näimme kelluvan kalastajakylän sekä hienoja kalliomuodostelmia. Jos mela yhtään pysyy kädessä, tämä kannattaa käydä tekemässä!
Muutenkin korkean hinnan lisäksi sain maksaa raskaasti ottamistani kuvista. Kuvia varten otin puhelimen pois vesitiiviistä pussukastaan ja onnistuin saamaan kosteutta sisään pussukaan. Hostellille palatessani puhelin valitti kosteudesta latausportissa. Jouduin katsomaan kun hitaasti, mutta varmasti viimeiset akun rippeeni kuluivat pois. Olin sopinut Aidenin kanssa illallistreffit vielä viimeisen illan kunniaksi, joten jouduin larppaamaan 80-lukua luovimalla kaupungin läpi ilman karttaa ja odottelemalla sovitussa paikassa toivoen toisen ilmaantuvan paikalle.
Loppu hyvin kaikki hyvin ja selvisin reissun vihoviimeisestä päivästä ja Suomeen paluusta (ilman puhelimen henkistä tukea).
Hong Kong voisi olla kiinnostava kohde, ei ollakaan vielä käyty. Pari vuotta sitten käytiin Fiippiineillä ja Borneolla, silloin oli tämäkin pitkään harkinnassa, mutta päätettiin keskittyä noihin muihin kohteisiin. Herkulliselta kuulostaa ruokatarjonta, mutta ikävää tuo, mitä puhelimelle kävi.
Hong Kongissa kannattaa ehdottomasti piipahtaa edes nopeasti vaikka välipysähdyksenä muualle mennessä! Siinä mielessä helppo kaupunki, että keskeisimmät alueet vilkaisee helposti muutamassa päivässä, mutta koluttavaa ympäristössä riittäisi niin pitkään kuin vaan jaksaa tutkia. Erityisesti luonto on kaunista ja ilahduttavan yllättävää suurkaupungissa.