Siri V.Oon aivan liekeissä Euroopan kaupunkeihin tällä hetkellä! En oo aiemmin ollut maailman innokkain kaupunkireissaaja, mutta nyt en saa ollenkaan tarpeekseni kauniista kaupunginosista, joihin haluan muuttaa heti, kuten Hampurin Altonasta.
En ymmärrä, miksei Suomesta kaikki matkusta Pohjois-Saksaan. Mullekaan ei ole koskaan tullut mieleen. Siitä ei ehkä tiedetä hirveesti eikä sen imago ole kovin seksikäs. Tää olisi maailman helpoin lyhyen loman kohde, ilman lentämistäkin. Helsingistä pääsee Travemündeen laivalla 18 tunnissa tai tietysti Tukholmasta junalla Hampuriin niin kuin mä tein. Samalla reissulla voi helposti kokea Hampurin ja Lyypekin.
Valokuvauksellinen Speicherstadt
Sain tämän matkan ensimmäisen vinkin kanssamatkaajalta junassa ja sen perässä suunnistin heti Speicherstadtiin kun sain karistettua rinkan hostellin säilöön. Speicherstadt on todella visuaalisesti miellyttävä kanaalialue lähellä Hampurin ydinkeskustaa. Se on vanha sataman varastoalue kaupungin edustalla, jota halkoo kanaalit. Kanaalit, punatiilitalot ja rautasillat muodostaa valokuvauksellisen kokonaisuuden. Vietin varmaan pari-kolme tuntia alueella kanaaleita valokuvaten ja lounasta syöden.
Syömistä Speicherstadtissa en oman rajoittuneen kokemuksen pohjalta voi suositella. Tilasin lounaaksi pasta-annoksen ja sain karvaan muistutksen siitä, ettei kovin monessa maassa lähtökohtaisesti kannata tilata pastaa. Ainakin Saksa ja Espanja on tämän suhteen yhtä pahat. Jopa minä olisin tehnyt kotona paremman pastan ja tietäjät tietää kuinka paljon tykkään kokata.
Hauska yksityiskohta – Finnlandhaus
Keskustan keinojärven rantaa kävellessä mun katse kiinnittyi yhtäkkiä hyvin tutun näköiseen vaakunaan ja piti hieraista silmiä. Äkkiä netti auki ja faktat tiskiin – toden totta, kyseessä oli Finnlandhaus. Kaiken lisäksi joen yli muodostui juuri silloin sateenkaari, joka päättyi suoraan tuohon Suomi-taloon (I kid you not, tästä on videotodiste). Oli siis pakko lähteä tutkimaan aarretta sateenkaaren päässä.
Rakennukseksi se osoittautui itseasiassa mielenkiintoiseksi. Sen alaosassa on hyvin kapea kohta, jonka päällä loppu rakennus killuu. Lueskelin, että se on rakennettu keskitolpan jälkeen ylhäältä alaspäin, koska jokainen kerros riippuu keskitolpasta. Rakennuksessa on joskus toiminut Suomen pääkonsulaatti ja suomalaisia firmoja, mutta enää Suomi taitaa olla läsnä vain nimessä.
Urbaani unelma Altona
Hampuri vaikuttaa muodostuvan aika erillään sijaitsevista kaupunginosista ja Altonakin on 10 minuutin junamatkan päässä ydinkeskustasta. Mun hostelli sijaitsi siellä, en muuten välttämättä olisi tullut koskaan päätyneeksi sinne.
Altonassa on mun mielestä berliinimäistä tunnelmaa – urbaania, rentoa ja vapaamielistä. Kadut on täynnä polkupyöriä ja talojen seinät täynnä graffiteja ja tägejä. Puistoja, kasvillisuutta ja kukkia oli kaikkialla. Ja tässäkin kaupunginosassa oli viehättäviä ravintoloita ja baareja silmänkantamattomiin. Jopa maanantai-iltana koko kaupunki tuntui olevan täynnä elämää, värejä ja ääniä. Kävin syömässä pizzaa tunnelmallisessa italialaisessa ravintolassa, joka oli täynnä kaveriporukoita, perheitä ja pariskuntia viettämässä iltaa. Oli mahdotonta samaan aikaan olla miettimättä, miten kuolleilta Helsingin kadut on tuntuneet viime aikoina.
Reeperbahn kaikkiin syntisiin tarpeisiisi
Jos alkaa kaivata päihteitä, irstailua, mässäilyä, uhkapelejä ja aseita niin kannattaa suunnata Reeperbahnille. Katu on varmaan Hampurin tunnetuin alue, joten oli pakko käydä vilkaisemassa meno, vaikka tiistai ilta olikin. Kadun toinen pää oli täynnä strippiklubeja ja sisäänheittäjiä, jotka ei vahingossakaan katsoneet muhun päin, mutta toisessa päässä oli sen näköisiä baareja, joissa voisi itse viihtyä viettämässä iltaa. Parista paikasta kuului hyvää livemusaa ja jossain tanssittiin lattareita.
Reeperbahnilta olisi lähtenyt myös mielenkiintoisen näköisiä, hämyisiä sivukatuja. Tällä kertaa en uskaltanut yksin lähteä tutkimaan niitä pimeydessä, mutta täytyy tulla takasin hyvällä bileporukalla.
Kotimatka Reeperbahnilta kulki pimeän puiston halki ja hetken aikaa siinä edessä mietin, onkohan järkevää jatkaa sitä reittiä. No, leuka ylös ja määrätietoisin askelin eteenpäin. Harmittaa, että yksin matkustavana naisena joutuu toisinaan miettimään omaa turvallisuutta. Suurimman osan ajasta on hyvä fiilis eikä mitään ole vielä sattunut, mutta välillä joutuu tilanteisiin, joissa tulee epämukava olo. Tästä aiheesta riittää pohdittavaa ihan oman postauksen verran, joten palaan asiaan tuonnempana.
