Siri V.
Etelä-Amerikan Pariisi
Saavuimme Buenos Airesiin lautalla Colonia del Sacramentosta. Reilun tunnin lauttamatka maksoi noin 50 euroa. Laivalla uuteen kaupunkiin saapuminen on virallisesti uusi suosikkitapani saapua. Kaupungin lähestymistä voi seurata jo kaukaa ja kaupungista saa (ainakin toisinaan) kivan näkymän mereltä katsottuna. Satamaan saapuminen kutkuttaa myös jotain romanttista ajatusta entisaikojen matkustamisesta.
Buenos Airesissa on todella miellyttävä tunnelma ja pidin kaupungista paljon, mutta en tahtonut saada kiinni miksi. Eilen luin jonkun toisen blogista ensi sanoina täysin saman asian – Buenos Aires on ihana, mutta syytä sille on todella vaikea sanoa.
Buenos Airesia kutsutaan Etelä-Amerikan Pariisiksi ja kuvaus on osuva. Siellä on samanlaisia kauniita taloja, romanttisia katulyhtyjä ja leveitä bulevardeja. Se on kuitenkin Etelä-Amerikkalainen, rento versio Pariisista. Sieltä puuttuu täysin muiden miljoonakaupunkien hektinen tunnelma. Ihmiset kävelevät rauhallisesti ja liikenne on suureksi kaupungiksi kummallisen hiljaista. Äänitorvia ei juuri käytetä ja kaikki ajavat sulassa sovussa (kohtuu) järjestelmällisesti.
Kuten Montevideossa, myös Buenos Airesissa on paljon vehreyttä ja erityisen hienoja ovat kaikkialla violettina kukkivat Jacarandat. Ensimmäisenä päivänä kaupungissa kävelyreittimme kulki lähes yksinomaan puistojen läpi – yhdessä oli käsityömarkkinat, yhdessä ihmisiä picnicillä Floralis Generica -veistoksen ympärillä, yhdessä oli japanilanen puutarha ja yhden ohi kulkiessamme puiden keskeltä pilkotti yhtäkkiä kirahvin pää. Kyseessä oli Buenos Airesin eläintarha, joka on muutettu ”ecoparkiksi”. Mikä harvinaista, sinne oli ilmainen sisäänpääsy. Eläimiä ei näkynyt kovin paljon, mutta alue on ehdottomasti käymisen arvoinen.
Tanssia á la Argentiina
Lauantai-illalle varasimme tangoshown, jonka esitteen näimme hostellilla. Miten voisikaan käydä Buenos Airesissa ja tanssin ystävänä olla näkemättä tangoa. Meidät haettiin minibussilla hostellilta Michelangelo-nimiseen ravintolaan/showpaikkaan. Vasta minibussin ikkunoista katsellessa tajusimme, että samana päivänä oli ollut prideparaati. En voi uskoa, että missasimme sen! Ilmastoidun minibussin ikkunoita raapiessa tuli olo, että istuu jossain keski-ikäisten vankilassa sillä välin kun kaikki ilo ja elämä on ulkona. Onneksi tangoshow oli todella upea. Ensin meille tarjottiin herkullinen 3 ruokalajin ateria, ja sopivasti jälkiruoan aikana show alkoi. Intensiivinen ja vakavailmeinen tango osuu aivan täydellisesti omaan draamaa rakastavaan sieluuni. Ilmeisesti Buenos Airesista löytyisi myös paikallisia paikkoja, joissa nähdä tangoesityksiä. Sellaiseen täytyy päästä seuraavalla kerralla.
Pääsin myös itse tanssimaan, joskaan en tangoa. Kävin elämäni ensimmäistä kertaa tanssitunnilla ulkomailla. Etelä-Amerikka on yllättänyt sillä, miten helppoa kaikki on hoitaa netissä ja sain helposti varattua kertakäynnin La Estacion de Danzan nettisivuilla. Valitsin alkeistason reggaetonin ja hyvä niin. Jo alkeistasolla vaatimukset olivat kovat verrattuna Suomeen – tahti oli kova, piti itse kuunnella vaikeasta biisistä, missä kohtaa koreo alkaa ja heti ensimmäiseksi tehtiin takaperin kuperkeikka olan yli.
Kaupunginosakierros
Buenos Aires on valtava ja siellä on paljon erilaisia kaupunginosia. Iso osa ajasta menikin eri alueiden tutkimiseen. Hostellini sijaitsi Recoletassa, joka on yksi Buenos Airesin turvallisia alueita ja vaikutti varakkaalta naapurustolta. Rappukäytävien sisäänkäynneillä oli kultakehysteiset ovet sekä ovivahdit. Recoletassa sijaitsee myös hautausmaa, johon pääsi jonottamalla ja 14 euroa köyhempänä. Tällä hautausmaalla erikoista oli, että hauta-arkut on jätetty näkyviin. Ehkä jopa hieman karmivaa, varsinkin kun joukossa oli selkeästi lapsen kokoisia arkkuja. Seuraavalla kerralla ottaisin opastetun kierroksen, jolloin pääsisi kuulemaan mielenkiintoisia tarinoita hautausmaan asukeista.
Recoletan vieressä sijaitsee Palermo. Joku sanoi, että se vaikuttaa siltä kuin se olisi joskus ollut kylä, jonka ympärille kaupunki on myöhemmin kasvanut. Siltä se tosiaan hieman vaikutti. Alue oli täynnä baareja ja ravintoloita eli sunnuntaipäivänä kävelyllä ei ihan päässyt kaupunginosan olemukseen sisään. San Telmossa oli ihania kapeita katuja romanttisine lyhtypylväineen. Sunnuntaisin siellä järjestetään massiiviset, 2 kilometriä pitkät markkinat. Se olisi houkutellut ostamaan kaiken, mutta tällä kerralla onnistuin pidättäytymään magneetissa (tärkeääkin tärkeämpi keräilyesine) ja postikoreissa (vaikuttivat siltä, että ovat olleet telineessä noin 10 vuotta).
La Boca on värikäs naapurusto San Telmon eteläpuolella. Ja aivan hirvittävä turistihelvetti. Vietin siellä noin 15 minuuttia enkä nauttinut yhdestäkään niistä. Turisteja oli ihan tolkuton määrä ja koko alue tuntui hyvin epäaidolta, siltä kuin se olisi tehty vain turisteja varten. En voi suositella käymään.
Argentiinan kova inflaatio
Argentiinan hintataso on vuoden sisällä noussut rankasti. Syy on hieman epäselvä, juuri kävimme keskustelun jonkun puolalaisen kanssa siitä, johtuuko se uuden presidentin valuttadevalvaatiosta ja yritystukien lopettamisesta vai ei. Jokatapauksessa inflaatio on jyllännyt kovana ja hinnat ovat nousseet moninkertaisiksi. Tällä hetkellä ruoan hinta euroissa on jokeenkin samanlainen kuin Suomessa ennen meidän viimeaikaista inflaatiota. Kaduilla näkyi todella paljon kodittomia ja noin joka toisessa roska-astiassa oli joku sisällä heittelemässä roskia kadulle etsiessään jotain rahan arvoista. Myös esimerkiksi yliopistorakannukseen oli kiinnitetty lakana, jolla vaadittiin ihmisarvoisia palkkoja yliopistohenkilökunnalle.
Ensmmäisen kunnon järktyksen koin kun koitin nostaa käteistä rahaa. Automaatti veloitti minulta noin 10 euroa 50 euron nostosta. Eli siis 20%! Sitä suurempaa summaa automaatista ei myöskään saanut nostettua. Tämä on ilmeisesti yleistä Argentiinassa. Automaateissa ei joko ole lainkaan rahaa tai niistä saa nostettua esimerkiksi 20 euroa, josta veloitetaan 15 euroa kuluja.
Tavoitteenani oli myös lähettää Buenos Airesista postikortteja kotiin. Postimerkkejä en mistään löytänyt, joten astelin kortteineni itsevarmasti postiin ja sain kuin sainkin asiani hoidettua espanjanksi. Mutta selvisi, että 12 kortin postitus Eurooppaan olisi maksanut 105 euroa!! Kortit jäivät odottamaan jotakin toivottavasti vielä kohtaamaani edullisempaa maata. Kokemusta piristi postimiehen hiljaisen hetken katkaisemiseksi antama kehu mun espanjankielentaidosta.
