Siri V.
Hampaan jäljet takamuksessa
Ushuaiasta hyppäsin jälleen bussiin, joka suorastaa lensi arkkiviholliseni Magalhaesinsalmen yli ja kiidätti mut ennätyksellistä vauhtia Chilen Punta Arenakseen. Jossa mua puri koira. En todellakaan kuvitellut, että se on asia, joka on mahdollisuuksien kirjossa tällä reissulla. Koko Etelä-Amerikka on ollut täynnä lupsakoita kulkukoiria, mutta mua puri jonkun raivoisa lemmikki. Safe to say, että Punta Arenas ei jää elämään mun mielessä Etelä-Amerikan parhaana kaupunkina.
Kävelin muina naisina katua alas hotellia kohti, jossa tarkoitus oli napata rinkka kantoon ja suunnata lentokentälle seuraavia seikkailuja kohti. Aivan yhtäkkiä mun takaa hyökkäsi koira, joka kiersi mut haukkuen ja muristen ja lopulta puraisi pakarasta. Omistajat nappasivat koiran äkkiä ja häipyivät johonkin sisätiloihin. Jäin shokissa seisomaan siihen ja ihmettelmään, mitä juuri tapahtui. Koiranomistajat eivät kuitenkaan tulleet takaisin, enkä shokkitilassa osannut lähteä itse heitä etsimään vaan jatkoin hotellille. Todellinen onni oli, että Henkka oli vielä hereillä ja otti ohjat tilanteesta, kun itse olin melkein toimintakyvytön. Henkalta sain ohjeet haavan hoitoon ja yhteyden vakuutusyhtiön matkahätäpalveluun.
OP:n palvelu etsi mulle sairaalan Santiagosta, jonka kautta olin lentämässä, ja hoiti sinne maksusitoumuksen. Jouduin jättämään väliin vaelluksen ja melonnan syrjäisessä Balmacedassa ja viettämään joitakin päiviä Santiagossa. Kerrankos sitä ottaa kolmelta aamulla taksin lentokentältä sairaalaan esittelemään pakaraa päivystyksen väelle. Santiagon sairaala oli todella hyvä ja sain hellää hoivaa. Yllätyksenä tuli, että rabiesrokotuksia täytyy ottaa viisi kuukauden sisään. Tämä laittoi suunnitelmat kokonaan uusiksi, koska sairaalan lähellä on pysyteltävä. Onneksi haava ei ollut syvä ja se on jo reilussa viikossa melkein kivuton.
Nyt jo pystyy nauramaan tälle sattumukselle. Todellinen sarjakuvatilanne tulla koiran puraisemaksi takamuksesta. Mielikuvana koira jahtamassa Akua housujen takamus suussaan. Kaikkea sitä pääsee tälläkin reissulla kokemaan.
Mitäänsanomaton Punta Arenas
Aggressiivisten koirien lisäksi Punta Arenaksessa ei ole mitään. Joitakin retkiä sieltä olisi voinut tehdä, esimerkiksi Isla Magdalenalle katsomaan pingviineitä (mutta kerta niiden näkemistä riittää mielestäni). Jännittävimmät nähtävyydet olivat hautausmaa sekä todella huvittavan kehno Maggiorino Borgatello museo.
Voisi kuvitella, että kaikki mahdollinen on jo hautausmaista nähty. Kuitenkin Punta Arenaksen hautausmaa pääsi yllättämään. Punta Arenas itsessään on aika mitäänsanomaton ja autio paikka, mutta hautausmaa oli värikäs ja suorastaan hilpeä. Vai mitä sanot kuvien tuulihyrristä ja kukista? Jotenkin tämä oli todella ilahduttavaa! Muistellaan ihmisiä ilolla eikä surulla.
Maggiorino Borgatello -museo oli mielenkiintoinen kokemus. Alakerta oli täynnä mitä erikoisimmin täytettyjä eläimiä, joista osa oli suorastaan painajaistavaraa. Lisäksi esillä oli erilaisia kyniä, joita joku on joskus käyttänyt. Esille on ehkä laitettu mitä tahansa laatikoista on löytynyt. Yläkerrassa oli Patagonian alkuperäisasukkaisiin liittyvä osuus, joka olisi voinut olla mielenkiintoinen jos tekstien käännöksistä olisi saanut selvää.
Vaikka Punta Arenas olikin tylsä, oli se silti jollain tavalla miellyttävämpi kapunki kuin Argentiinan Patagonian kaupungit. Ehkä se johtui ilmavuudesta – leveistä kaduista ja puistoista. Kuitenkaan en taida ihan heti mennä takaisin.
Levähdys Santiagossa
Pureman seurauksena pädyin viettämään neljä päivää Santiagossa. Muilta matkustajilta kuulemani mantra kaupungin turhuudesta vaikutti, enkä löytänyt itsestäni pienintäkään kipinää tutustua kaupunkiin. Kävin kävelykierroksella keskustassa, mutta muuten nautin hotellin uima-altaasta, ramppasin sairaalassa piikitettävänä ja kävin läheisessä kaupungissa, Viña del Marissa, viettämässä rantapäivää kävelykierroksella tapaamani tytön synttäreiden kunniaksi. Palaan Santiagoon vielä Australian lentoa varten, joten lupaan silloin antaa Santiagolle reilun mahdollisuuden.
Vielä yksi shoutout on annettava Henkalle, joka jotenkin käsittämättömästi oli onnistunut järjestämään mulle suklaatoimituksen hotellille Santiagoon. Toiselta puolelta maailmaa ja täysin espanjaa puhumattomana! Elämässä on niin paljon kiitollisuuden aihetta, vaikka välillä maailmaa yrittää vähän riepotella.
