Siri V.Moalboal – geneerinen, mutta viehättävä lomakylä
Parhaat reissusuositukset saa poikkeuksetta tien päällä kohtaamiltaan ihmisiltä. Se on yksi erinomainen syy olla suunnittelematta matkojaan liian tarkkaan. Siargaossa tapaamiltani ihmisiltä sain kuulla, että Filippiineillä on mahdollista käydä sukeltamassa sardiiniparvien kanssa. En muuten olisi koskaan päätynyt Moalboaliin.
Moalboal on pieni lomakylä Cebun saaren eteläpäässä. Kuten muutkin vierailemani kylät Filipiineillä, oli Moalboal harmillisen gentrifikoitunut. Samat smoothie bowl ketjut ja Shein-tavaraa täynnä olevat kojut löytyivät sieltäkin. Geneerikseksi lomakyläksi Moalboalissa oli kylläkin erittäin mukava tunnelma ja olisin voinut viihtyä siellä pidempäänkin jos olisin majoittunut hieman sosiaalisemmassa hostellissa. Tekemistä löytyy ympäristöstä kohtuullisen paljon ja ilmeisesti myös mukava ranta, joskaan en tällä pikaisella visiitillä käynyt sitä katsastamassa.
Sardiinit
Moalboalin tekemisistä oleellisin on sardiinien kanssa sukellus. Sukeltaa voi joko laitteilla tai ilman, sillä sardiinit oleilevat uintimatkan päässä kylän rannasta. Muiden matkaajien suosituksesta en itse maksanut laitesukelluksesta tällä kertaa vaan kävin vain vuokraamassa rannasta räpylät ja maskin. Aamuvarhaisella kävelin rantaan uikkareissa, räpylät kainalossa ja pulahdin veteen. Hetken ehdin pohdiskella, mitenköhän löydän sardiinit, kun pieni parvi jo siinsi edessäni vain parinkymmenen metrin päässä rannasta. Seurailin piskuista parvea hieman pettyneenä ja ihmetellen muiden ihmisten intoa kokemuksesta kertoessaan – kunnes päätin siirtyä vielä hieman kauemmas suurempien parvien toivossa. Ja silloin taivaat aukenivat ja enkelikuorot lauloivat!
Yhtäkkiä allani pyörteili tuhansien ellei miljoonien sardiinien massa. Uidessaan sulavasti parvena ne muodostivat upeita pyörteileviä ja hypnoottisia kuvioita, joiden katsomiseen en voi kuvitella koskaan kyllästyväni. Niiden keskelle sukeltaessa ne väistivät muodostaen juuri uimarin mentävän aukon, aina kosketuksen juuri väistäen. Auringon siivilöityessä veden läpi ja tuhansien sardiinien kimallellessa kaikkialla ympärilläni en voinut uskoa olevani tuntemallani maapallolla. Näin kertakaikkisen maagisia kokemuksia ei montaa kertaa elämässä koe. Todennäköisesti en olisi noussut koko päivänä vedestä ellei laitesukeltajien saapuminen olisi ajanut sardiineja kauemmas rannasta. Koko loppu ajan Filippiineillä pohdiskelin, saisinko mahdutettua Moalboalin uudelleen ohjelmaani ennen maasta poistumista. Tällä kertaa se ei onnistunut, mutta voisin nähdä palaavani Filippiineille vain sardiineja katsomaan.
Osmeña peak
Sardiinien lisäksi kävin Moalboalissa myös moottoripyöräretkellä Osmeña peakille. Pienen vääntämisen jälkeen ensimmäiseltä päivältä tuttu motokuski suostui kuljettamaan minut parin tunnin matkan päähän reitin alkuun ja odottelemaan, kunnes olen valmis paluumatkalle. Koko n. 6 tunnin reissu kustansi minulle n. 25 euroa extratippeineen.
Melkein parasta retkessä oli itse matka ylös patikkareitin alkuun. Moottoripyörällä kiisimme ylös viidakon halki eikä siinä hetkessä ollut mielestäni mitään parempaa kuin tuulen hulmuaminen hiuksissa moottoripyörän kyydissä. Toisinaan sukelsimme kesemmälle kukkulaa tiheiden puiden väliin ja välillä ajoimme kukkulan reunalla upean maiseman avautuessa koko rannikon yli.
Perillä Osmeñalla minut käskettii palkkaamaan opas vaellukselle, joka lopulta osoittautui hyvin helpoksi 15 minuutin reitiksi. Opasta ei ehkä ihan olisi tähän „suureen” koitokseen tarvinnut, mutta ainakin hän osoittautui kohtuulliseksi kuvaajaksi huipulla. Maisemat olivat upeita ja paranivat koko ajan auringon hiljalleen laskiessa. Pikkuhiljaa meitä keertyi huipulle pieni, noin 20 hengen joukko toisilleen ennestään tuntemattomia ihmisiä ja vietimme uskomattoman mukavan, lämminhenkisen ja rauhoittavan hetken auringonlaskua katsellessa. Jotenkin kävi myös niin, että päädyin kukkulan hovimalliksi innokkaimmille kuvaajille ja reilut puoli tuntia poseerasin missä milloinkin käskettiin.
