Siri V.Vastakohtien kaupunki
Singapore toimi erinomaisena pehmeänä laskeutumisena Aasian kaaokseen. Jos kaaosjanan toisessa päässä on Australia, jossa kaikki on täydellisen siistiä ja organisoitua melkein kliinisyyteen asti, ja toisessa päässä Kaakkois-Aasia, jossa maailma on täynnä epäjärjestystä, ääniä ja hajuja, sijoittuu Singapore jonnekin puoleenväliin. Lentokentältä hostellille löytäminen julkisilla oli melkein yhtä helppoa kuin Sydneyssä, kadut ovat siistejä ja ympäristön viihtyisyyteen on ylipäänsä selkeästi panostettu. Kuitenkin samaan aikaan ihmisten elämä levittäytyy kaduille sikin sokin lomittain eikä kaupungista puutu elämän tuntua.
Singapore on kompakti kaupunki ja pääasialliset nähtävät ehtii hoitaa vaikka päivässä. Minulle kaupungista parhaiten jäi mieleen, miten erilaiset asiat siellä ovat sulassa sovussa vierekkäin – kaaos ja järjestys, vanha ja moderni sekä eri kulttuurit. Käveltävällä etäisyydellä toisistaan sijaitsevat arabikorttelit, pikku-Intia sekä chinatown. Kuhunkin kaupunginosaan saapuessa tuntui kuin olisi siirtynyt yhtäkkiä uuteen maahan – ihmisten etnisyys, pukeutuminen ja kieli katukylttejä myöten vaihtuivat. Näillä alueilla rakennukset olivat kauniita, vanhoja kiinalaisia taloja. Keskustaan siirtyessä puolestaan rakennukset vaihtuivat pilvenpiirtäjiin ja mitä futuristisimpiin rakennuksiin, kuten Durianin muotoiseen Esplanadeen.
Futuristisista rakennelmista mahdollisesti tunnetuin ja se, mitä itse eniten odotin, ovat supertreet. Olen aina rakastanut kuvia niistä eikä todellisuus pettänyt! Ne olivat minulle jopa upeampia kuin kuvat koskaan ja kävin katsomassa niitä kokonaiset kolme kertaa. Erityisen hienoja ne olivat illalla valoshown aikaan värikkäiksi valaistuina. Pööpöillessäni alueella showta odottaen, paikallinen mies pestasi minut ottamaan lukuisia kuvia itsestään puiden edessä. Hän vaikutti oikein mukavalta ja shown jälkeen menimme läheiseen hawker centeriin (food court tyyppinen ruokapaikka) kaljoille. Illan edetessä aloin saada hänestä enemmän ja enemmän Norman Bates vibat. Hän oli karismaattinen ja taitava saamaan toisen kertomaan itsestään mitä ihmeellisimpiä asioita. Kuitenkaan en lopulta saanut tietää hänestä yhtään mitään, ainoastaan välttelevän vastauksen työpaikasta. Kotimatkalla pohdiskelin, miten järkevää oli taas sinisilmäisenä turistina heittäytyä tuntemattoman ihmisen johdatettavaksi pimeille puistoteille.
Ah mitä ruokaa!
Kuten muukin, on ruokatarjonta Singaporessa todella monipuolista. Aasialaiset ruoat kuten ramenit, curryt ja dumplingit elävät sulassa sovussa avokadoleipien kanssa. Parhaita paikkoja syödä ovat hawker centerit, joiden tarjonta vaihtelee epämääräisestä Michelin-tasoiseen. Itse kävin kokeilemassa A Noodle Storyn ramenin, joka on saanut maininnan Michelin Bib Gourmand listalla. Nam! Ja hinta vain 10 euroa. Singaporessa voisi varmaan viettää vuosia kokeillen joka aterialla uutta hyvää paikkaa. Huvittavaa muuten huomata, että kun tulee tietoiseksi jostakin asiasta, se tulee vastaan kaikkialla. A Noodle Storyn pöydässä bondailimme erään jenkkimiehen kanssa Michelin rameneista ja kitesurffauksesta ja sain listalleni uuden rahareiän, kitesurffaus-katamaanireissun Välimerellä.
Parin päivän jälkeen Singaporessa aloin epäillä itselläni vakavaa aivohäiriötä. Monta kertaa kadulla kävellessäni jäin ihastelemaan mukavaa tuoksua ja joka kerta lähteeksi paljastui – dum dum dummmmm – durian! Maailman kammottavimmalta haiseva hedelmä! Otan vastaan hyvien neurolääkäreiden numeroita. Kuvan hedelmät liittyvät tapaukseen.
