Siri V.Oon löytänyt odottamattoman ihastuksen Tukholmaa kohtaan! En tiedä, miksi mulla on ollut sellainen olo, että Tukholma on tylsä paikka ja ihan nähty jo. Todellisuudessa en oo käynyt varmaan muualla kuin vanhassa kaupungissa ja ostosalueilla. Samoin kuin ehkä moni muu suomalainen, joka on käynyt viettämässä siellä darrapäiviä risteilyltä. Tällä kertaa Södermalmilla pyöriminen avas mulle uuden näkymän mukatuttuun kaupunkiin.
Päivä alkoi suorittamalla laivaturistin pyhiinvaellus terminaalista vanhaan kaupunkiin. Ahdistuin heti turistien määrästä ja istuin rantakivetykselle pohtimaan elämäni suuntaa. En oo Euroopan osuutta varten yhtään tutkinut, mitä haluan nähdä vaan ainoa suunnitelma on pelmahtaa paikalle. Sormet ristissä tsekkasin löytyykö Kerran elämässä -sivulta Tukholmasta mitään. Kerran elämässä on mulle nykyään raamattu kaikkien reissujen suunnittelussa. Tuntuu, että sieltä saa nopeasti hyvän yleiskuvan kohteista ja siitä voi lähteä tarvittaessa laajentamaan.
Arpomalla valitsin yhden Kerran elämässä -suosituksista ja päädyin Södermalmille. Ja olipa ihanaa! En edes tiedä, miksi tykkäsin siitä niin paljon, ei siellä varsinaisesti mitään ihmeellistä ole. Mutta tunnelma oli tosi kiva ja pitkästä aikaa tuli jopa sellanen olo, että olispa kiva muuttaa ulkomaille töihin. Voisin täysin nähdä itseni Södermalmilla päiväkävelyillä aurinkoisena syyspäivänä kaakaokuppi kädessä tai lenkillä rannassa kauniiden ihmisten ympäröimänä (miksi kaikki Tukholmassa on niin kauniita ja hyvin pukeutuneita??).
Södermalm oli nättejä rakennuksia ja mäkisiä katuja, pikku naapurustopuistoja, joissa törmäsi esimerkiksi sunnuntaikirppikseen ja kutsuvan näköisiä kahviloita ja ravintoloita. Yhdelle aukiolle ajauduin musiikin ja huutojen houkuttelemana ja siellä oli futisfanit etkoilemassa ennen matsia hyvällä meiningillä. Puistokirpparilla kaikki vaatteet näytti ihanalta (Ruotsissa kaikki on paremmin?) ja puiston laidalla reggaerytmit kutsu syömään thaikku-ruokaa lämpölamppujen alla. Vihreä curry ei ehkä ollut ihan verrattavissa Thaimaassa syötyyn, mutta ympäristö ja tunnelma enemmän kuin paikkasivat puutteen. Musiikki ja vauhdikas meininki tuntui muutenkin olevan Tukholmassa kaikkialla läsnä. Jopa Palestiina-mielenosoitus kuulosti kauemmas siltä, että bileet on käynnissä ja kaikki on kutsuttu.
Olisin voinut viettää tunteja ja tunteja kierrellen Södermalmin katuja, mutta vilu ja juna-aikataulu ajoi lopulta eteenpäin. Seuraavalle kerralle jäi vielä nälkää ja ainakin Fotografiskassa olisi kiva käydä. Ja kaikissa niissä muissa naapurustoissa, joihin ei oo vielä löytänyt. Tukholma on yllättävän iso kaupunki, mutta ei tunnu suurkaupungilta, mikä on mun mielestä plussa! Tästä löytyi ehdottomasti uusi hyvä viikonloppukohde.
