Siri V.Hankala alku
En tainnut täysin päästä perille Rion viehätyksestä siellä viettämäni 4 päivän aikana. Isot kaupungit vaativat mielestäni pidemmän oleskelun, jotta paikkaan pääsee kunnolla sisälle. Vaikka en tällä käynnillä rakastunut kaupunkiin, nautin kuitenkin sen eloisasta iltaelämästä ja monista ruoista. Viimeisinä päivinä aloin myös arvostaa kauniin kasvillisuuden täyttämiä katuja. Kenties se ansaitsee vielä joku päivä mahdollisuuden pidemmälle visiitille.
Euroopan jälkeen ensimmäinen tunnelma Riossa oli meluisuus, ruuhkaisuus ja likaisuus, hyvin samaan tapaan kuin Aasian suurissa kaupungeissa. Rakentaminen ja yleisten tilojen ylläpito on hoidettu vähän sinne päin ja autojen äänitorvia käytetään antaumuksella.
Riosta näkemäni kuvaston pohjalta olin odottanut, että koko kaupunkikuvaa hallitsevat Cristo Redentor (Kristus-patsas) sekä sokeritoppavuori. Olin jokseenkin pettynyt, kun ensimmäisen illan ja seuraavan päivän aikana en nähnyt Cristosta vilaustakaan. Patsas ei näy läheskään kaikkialle kaupungissa, eikä ainakaan Copacabanan ja Ipaneman ranta-alueille ja sokeritoppavuorikin vain osalle Copacabanaa.
Rion rantaelämää
Kattavaa tutkimusta Rion rannoista en sateiden takia päässyt tekemään, mutta ensimmäisenä päivänä suuntasin ikoniselle Copacabanan rannalle. Olin lukenut hyviä asioita Rion rannoista ja innolla odotinkin Euroopan sateiden jälkeen pientä lötköttelyä. En ole varma mitä odotin, mutta en ainakaan tätä. Itse ranta oli tupaten täynnä ihmisiä, vaikkei vielä kesä olutkaan. Erilaisia myyjiä oli pilvin pimein, osa äänekkäitä ja osa sinnikkäitä. Rannan vierellä kulkee rantapromenadi, joka jatkuu täysin muuttumattomana koko vajaa 4 kilometrin matkan Lemestä Copacabanan päähän. Promenadin vierellä kulkee ruuhkaisa autotie ja torven soittaminen kuuluu tietysti asiaan. Autotien toisella puolella kohoavat korkeat, parempia päiviä nähneet kerrostalot.
Rentoutuminen jäi ainakin itselläni aika kaukaiseksi ajatukseksi, eikä ranta-alue ollut erityisen mielenkiintoinenkaan. Riosta ja lähiympäristöstä löytyy todella monia rantoja ja luulen, että niiden joukosta voisi löytyä aivan ihania paikkoja jos olisi kunnolla aikaa tutkia. Copacabanalle ja Ipanemalle en ainakaan itse seuraavalla kerralla suuntaisi.
Sambaa ja Forróa
Vaikka muuten Rio ei minua kovin lämmittänyt, niin musiikki ja tanssi sen kyllä tekivät. Viikonloppuna lähdimme hostelliporukan kanssa viettämään yhden tytön syntymäpäivää. Spontaanisti päädyimme hostellimme läheiselle koripallokentälle kuuntelemaan sambarumpuyhtyeen harjoituksia. Ranskasta oli saapunut sambaryhmä, joka pääsi heidän kanssaan harjoittelemaan. Rumpumusiikissa on mahtavaa alkukantaista voimaa ja ainakin minulle se antaa todella paljon energiaa. Sambamuusikot olivat iloista porukkaa ja osa meistäkin käytiin hakemassa erilaisia kilistimiä ja kolistimia soittamaan.
Samban jälkeen, tärykalvot soiden, suuntasimme ’Lapa’ nimiseen kaupunginosaan forró klubille. Muut kuvailivat forróa brasilialaiseksi salsaksi. Kuuna päivänä en ole tanssinut salsaa, saatika forróa, mutta ei se menoa hidastanut. Muutaman kärsivällisen ohjeistajan kanssa pääsin sekoilemaan tanssilattialle. Harmillisesti en ollut tässä lajissa mikään luonnonlahjakuus ja joitain varpaita saattoi lähistöllä murtua, mutta hauskaa oli. Riosta löytyy klubeja, joilla alkuillasta on tunnin verran opetusta ja sitten voi jäädä bileisiin – seuraavalla kerralla täytyy ehkä kääntyä oppitunnin kautta.
Rion nähtävyydet
Ensimmäisen päivän rantakokemuksesta hieman masentuneena suuntasin sokeritoppavuorelle ihailemaan auringonlaskua. Masennus parantui samantein. Näkymät sokeritoppavuorelta Rion yli ovat mahdollisesti hienoimmat, kuin mikään näkemäni kaupunkinäkymä sitä ennen. Jopa rakas Hong Kong häviää 6-0 tälle maisemalle. Ja se Kristus-patsas! Oli täydellisen maaginen kokemus vihdoin nähdä sen katsovan kaupungin yli kädet suojelevasti levitettyinä.
Kristusta pääsee ihailemaan myös lähietäisyydeltä. Vuorelle pääsee useilla keinoilla, joista itse päädyin junaan, joka kitisten ja nytkien kulkee ylös hienoa reittiä sademetsän läpi. Minulle sattui pilvinen päivä, joten näkymistä vuorelta en osaa sanoa mitään. Patsasta kuitenkin suosittelisin ihailemaan mieluummin hieman kauempaa kuin suoraan juurelta.
Sateiselle päivälle voin suositella Catedral Metropolitania (hieno pyramidin mallinen katedraali), Escadaria Selarónia (kauniit portaat, joskin täynnä turisteja) ja Museu do Amanhãa (suomalaiselle informaatio ilmastonmuutoksesta ja tulevaisuuden skenaarioista jäi tosin vähän köykäiseksi).
Jonotusta ja lippulappusia
Bear with me, mutta prosessikonsulttina oli huvittuneena ihmeteltävä lukuisia jonoja ja lippuja, joita (ainakin) Riossa harrastetaan. Otetaan esimerkkinä Cristo Redentorille pääsy. Kokonaisuudessaan siihen sisältyi 5 erillistä jonoa, 3 lipuntarkastusta sekä 9(!) työntekijää. Prosessiin sisältyy muun muassa kaksi erillistä pääsylippua, pieni lippunen, jonka saat jonossa lipuntarkastajalta (ja jonka avulla saat toisen kahdesta lipusta), jokin allekirjoitettava lappu sekä lipuntarkastustiskin molemmin puolin työntekijät, jotka ojentavat toisilleen näitä erilaisia lippulappusia.
Sama toistui myös muualla, esimerkiksi sokeritopalle mennessä lippu tarkistettiin viisi kertaa ja pitkän matkan bussiin pääsyyn tarvittiin kolme lippua. Hieman jopa sormia syyhytti päästä laittamaan heille prosessit kuntoon. Mutta vain hieman.
