Siri V.Kulttuurishokista selviytymistä
Saapuminen takaisin tutun länsimaisen kulttuurin pariin oli suurempi kulttuurishokki kuin osasin odottaa. Ensimmäisenä shokkina heti lentokentältä alkaen oli kielen vaihtuminen. Vaikka englanti on minulle vahvempi kieli kuin espanja, tuntui väärältä aloittaa keskustelut englanniksi. Jotenkin se tuntui tylyltä, vaikka vastinpari oli englanninkielinen.
Toiseksi huomasin uskomattoman hiljaisuuden. Central Stationilta ulos astuttuani ehdin jo miettiä, että jotain vakavaa on tapahtunut kun on niin hipihiljaista eikä ihmistungoksia näkynyt missään. Kolumbialaiset eivät voi sietää hiljaisuutta ja kontrasti siihen oli valtava. Australiassa valtaosa autoista on sähköautoja eli liikennekin pysyttelee hiljaa. Oli mielenkiintoista huomata näin suomalaisena, että hiljaisuudesta tuli kiusallinen olo ja melkein tuntui kuin korvat olisivat soineet.
Kolmas shokki oli se, miten organisoitua ja selkeää kaikki oli. Matkalla lentokentältä hotellille ei tarvinnut kertaakaan jäädä miettimään, miten jokin toimii tai mihin pitää mennä eikä kysyä neuvoa keneltäkään. Pidemmän päälle se on tietysti mukavaa ja hyvin organisoidussa kaupungissa on helppo elää, mutta nyt se tuntui hieman tylsältä ja epäseikkailulliselta. Kaikki oli ihan liian helppoa ja ihmiskontaktit jäivät puuttumaan. Kolumbiassa oli ehkä kaoottisempaa, mutta jotenkin vapaamman tuntuista.
Neljäs ja ehdottomasti yllättävin ja huvittavin shokki oli vessapaperin loppusijoituspaikan vaihtuminen. Ensimmäisten päivien aikana jatkuvasti hain silmilläni roskakoria ennen kuin totuin taas hyviin putkistoihin. Ilmeisesti kaikkeen lopulta tottuu, vaikka vannoisi sen mahdottomaksi.
Vaikka alkuun tuntui kuin olisi lyöty hiljaisuuden paistinpannulla naamaan, ihastuin lopulta Sydneyyn kovasti. Suurkaupungiksi sillä on selkeä ja helposti käveltävä keskusta, jossa on paljon nähtävää. Keskustan jälkeen riittää lisää nähtävää, tehtävää ja koettavaa laajasti koko kaupungissa. Missään ei tuntunut suurkaupungilta, ainakaan samaan tapaan kuin vaikka Etelä-Amerikan ja Aasian kaupungeissa. Kaikki tuntui jotenkin pieneltä ja söpöltä, kylämäiseltä jopa. Massiivisia autoteitä ei juuri ollut, mutta silti liikenne oli sujuvaa eikä pahoja ruuhkia tuntunut olevan. Muutenkin suurkaupunkien kiivas tahti puuttui ja elämä vaikutti hyvin leppoisalta. Ymmärrän hyvin, miksi niin monet rakastuvat Australiaan.
Hienoa elämää ja ooperatalonäkymiä
Australian osuudesta erityisen teki se, että Henkka matkusti Suomesta toiselle puolelle maailmaa minua tapaamaan <3 Neljä ja puoli kuukautta erossa tuntui ikuisuudelta, mutta jälleennäkeminen siltä, kuin aikaa ei olisi kulunut ollenkaan. Pitkään matkustamisen rankin puoli on olla kaukana rakkaista ihmisistä ja oli ihanaa saada siihen pieni tauko. Oli täydellistä kaiken reppureissaamisen keskellä elää vähän normaalimpaa (ja hienompaa) elämää rakkaan kanssa. Oli hotellihuoneita, shoppailua, kulttuuria ja hyviä ravintoloita, muun muassa fine diningia (ja liikaa viiniä) ravintolassa, josta oli upeat näkymät oopperatalolle.
Olin yllättynyt siitä, miten paljon aikaa vietimme näköetäisyydellä Sydneyn oopperatalosta. Ooperatalolle on näkymät monilta puolilta kaupunkia ja lopulta keskusta tuntui myös aika pieneltä alueelta. Parhaat näkymät olivat ehdottomasti Mrs Macquaries chairilta, johon ihmiset kokoontuvat ihailemaan auringonlaskua. Mekin saavuimme paikalle burgerit ja viinipullo kourassa, enkä voi sanoa parempaa picniciä kokeneeni.
Olin hankkinut Henkalle synttärilahjaksi liput oopperaan, joten pääsimme ihailemaan rakennusta kaikista mahdollisista kulmista. Vinkkivitosena voin kertoa, ettei oopperailtaa kannata aikatauluttaa heti matkan alkuun. Suurimman osan näytöstä pilkin ja muutenkin muistikuvat jäivät hatariksi. Onneksi Henkka pysyi hereillä vaikka aikataulusekoilun takia hänelle ooppera osui ensimmäiselle illalle heti saapumisen jälkeen. Mysteeriksi jää, miten luulimme viisi kuukautta, että saavumme molemmat maanantai aamuna Sydneyyn, mutta päivää ennen matkaa selvisi, että Henkka saapuukin vasta tiistaina.
Ruokaa, ruokaa, ruokaa
Olin etukäteen kuullut, että Melbourne on Australian foodie paratiisi. Haluaisin ehdottomasti päästä kokemaan sen, koska jo muualla Australiassa ruoka oli todella hyvää. Erityisesti aamiaisiin panostetaan paljon ja usein emme jaksaneetkaan aamiaisen jälkeen syödä lainkaan lounasta. Erilaisia leipiä, munakkaita ja sienilettuja voisi syödä hamaan loppuun asti. Sen lisäksi aasialainen ruoka on todella hyvää ja sitä saa kaikkialta. Aasialaisväestö on suuri ja esimerkiksi thaimaalainen ruoka oli lähes yhtä hyvää kuin Thaimaassa.
Siinä missä ravintoloita ja kivoja baareja löytyy enemmän kuin voisi toivoa, saimme todeta klubielämän olevan aika olematonta. Yritimme baarimikolta kysellä, mihin kannattaa mennä ja hänellä meinasi sormi mennä suuhun. Lopulta päädyimme yhdelle ”suositulle” klubille, joka oli pieni ja autio. Indierockklubia ei löytynyt millään kaivelemalla ja Loosea tuli suuri ikävä.
Eläinelämyksiä
Sydneyn läheltä löytyy Blue Mountains National Park, joka on kuulemani mukaan upea vaelluskohde päivisin. Me suuntasimme sinne tällä kertaa yöaikaan katsomaan kiiltomatoja. Teimme hyvin totisen, Itä-Eurooppalaisen rangerin johtamana lyhyen vaelluksen otsalamppujen valossa luolalle, jonka katossa näitä ihmeellisiä matoja asustaa. Kyseisiä kiiltomatoja (gloworms) löytyy ainoastaan Australiasta ja Uudesta-Seelannista. Yhdeksän kuukauden ajan ne killuvat luolien katoissa houkutellen valollaan ruokaa tahmeisiin saalislankoihinsa, minkä jälkeen elävät väin muutaman päivän siivekkäinä.
Tarongan eläintarhasta löytyy paljon Australian kotoperäisiä eläimiä kuten kenguruja, koalia ja… vesinokkaeläimiä! Me vierailimme eläintarhassa lähes pelkästään vesinokkaeläinten takia. Ehkä meillä kävi tuuri, koska ne olivat todella aktiivisia. Vesinokkaeläimen tavasta liikkua tuli jotenkin mieleen saukot. Ne ovat uskomattoman nopealiikkeisiä eikä kamerakäsi pysynyt vauhdissa mukana. Seisoimme naamat kiinni lasissa otusten puuhailua tuijottaen pidempään kuin yksikään lapsi. Tiesitkö, että vesinokkaeläimet ovat myrkyllisiä ja niillä on sähköaisti, jonka avulla ne etsivät ruokaa? Todella omituisia ja söpöjä!
