Siri V.Kaunis, vaikeasti lähestyttävä Wien
Kontrasti Berliiniin oli iso, kun astuin aamu-unisena junasta ulos Wienin päärautatieasemalla. Kaikki oli tosi puhdasta ja hyväkuntoista eikä missään toikkaroinut sekavia ihmisiä. Oli kerrassaan tyyni tunnelma. Keskustaan päästyäni jouduin kuitenkin kokovartaloshokkiin. Ydinkeskustaa ympäröi ruuhkaiset autotiet, minkä takia autoja tuntui olevan enemmän kuin Berliinissä, joka on kuitenkin asukasmäärältään 3 kertaa isompi. Myös turisteja oli ihan kammottava määrä. Kaikki oli tietoisia ainoastaan itsestään ja siitä rakennuksesta, jota sillä hetkellä kiihkeästi valokuvasi. Täydellinen näyte turistihelvetistä.
Ensikosketus Wieniin sai mut äkkiä vetäytymään hostellihuoneeseen piiloon maailmaa. Seuraavina päivinä kuitenkin hitaasti aloin lämmetä kaupungille ja loppujen lopuksi mulla on sellainen olo, että Wieniin pitäisi ehdottomasti mennä uudelleen paksumman lompakon ja kunnollisten suunnitelmien kanssa.
Keisarillinen korkeakulttuurin kehto
Kaikki Wienin keskustassa on suurta, kaunista ja keisarillista. Ihan sama mihin katsoo, näkee jotain hienoa. Jopa arkiset asiat kuten Vapiano ja H&M on upotettu marmoriin ja kattokruunuihin. Katuesiintyjät laulavat oopperaa upealla äänellä, ja seinämaalaukset, jotka Helsingissä olisivat päänähtävyys, ovat Wienissä vain pieni hauska yksityiskohta.
Wien on todellinen korkeakulttuurin luvattu maa. Jopa mulle tuli muutaman päivän jälkeen pakottava tarve päästä kuulemaan konsertteja ja käydä kaikissa mahdollisissa museoissa. Se onkin syy siihen, että haluaisin mennä takaisin: haluaisin saada kunnon vanhan ajan glamourkokemuksen, johon kuuluu hyvät istumapaikat maailmanluokan esityksissä, shamppanjalasilliset sekä vaatteet, jotka eivät ole olleet päällä koko edellistä viikkoa.
Tällä kertaa investoin vain 35 euroa Espanjalaisen ratsastuskoulun Lipizzaner-esityksen seisomapaikkoihin. Täällä on moneen paikkaan tarjolla edulliseen hintaan seisomapaikkoja eli ihan välttämätön paksu lompakko ei siis ole. Itse esitys ei täysin vakuuttanut, mutta rakennus oli upea.
Wienin luonnontieteellisen museon (Naturhistorische museum) rakennus puolestaan on todennäköisesti kauneinta, mitä olen elämässäni nähnyt. En osaa edes laittaa sanoiksi miltä siellä tuntui – sana ”otherworldly” tulee mieleen. Tämä pitäisi kaikkien päästä kokemaan.
Oon mä juonut viinii Wienissä
Peggy-mission viimeinen askel oli juoda viiniä Wienissä. Sen kunniaksi nautiskelin lauantai-iltana hostellin baarissa itävaltalaista Grüner Veltlineriä ja sain jatkumoa erikoisiin ihmiskohtaamisiin. Vietin illan jutellen syvällisiä intialais-brittiläisen miehen (pojan? jäbän? miksi ihmisiä kutsutaan meidän iässä?) kanssa, joka suunnitteli buddhalaiseksi munkiksi ryhtymistä. Rehellisesti sanottuna hänellä oli kyllä kaikenlaisia ristiriitaisia suunnitelmia vaikka millä mitalla. Hän julisti mulle tuntevansa, että tällä matkalla tulen löytämään hengellisyyden. Milleköhän hengellisyyden matkalle olen tietämättäni lähtenyt, kun kaikki kohtaamiset on tällaisia. Tällä kertaa sain lahjukseksi eteeristä öljyä rauhoittamaan aivoja ennen nukkumista.
Todella harmillisesti olin täysin unohtanut, että vanha lukiokaverini asuu Wienissä. Ehdin kuitenkin saada viimeiselle, aurinkoiselle päivälle vinkin käydä juomassa Sturmia (kirjaimellinen käännös ”myrsky”). Wien on käsittääkseni maailman ainoa suuri kaupunki, joka kasvattaa huomattavat määrät viiniä alueellaan. Sadonkorjuun ensimmäisestä erästä tehdään Sturmia, joka maistuu hieman makealta, samealta siideriltä. Superherkullista, kannattaa maistaa jos sattuu Wieniin syys-lokakuun aikaan! Viinien maistelu viinitiloilla ilta-auringossa käyskennellen jäi tällä kertaa kokematta, eli senkin puolesta on syy mennä takaisin.
Sacherkakun syntysijoilla
Sacher on mun suosikkikakku, joten sen maistelu syntykaupungissaan oli yksi tärkemmistä aktiviteeteista listalla. Café Sacher ja Café Demel kävi monta vuotta oikeutta siitä, kumpi saa kutsua omaa kakkuaan alkuperäiseksi. Demel hävisi. Kävin testaamassa molemmat ja omasta mielestä Demelissä oli parempi. Täydellisen makuinen suklaa, juuri oikea määrä aprikoosihilloa eikä yhtään kuiva. Cafe Sacherissa kakku oli ehkä hitusen kuiva, muuten oikein hyvä. Kävin testaamassa myös ketjukahvila Aidan kakun kun luin joltain sivulta, että se on paikallisten mielestä parempaa. No ei kyllä ollut! Ihan OK, mutta maistui kyllä ketjukahvilan tuotteelta.
Praterin huvipuistoalue
Sunnuntaina aurinko vähän pilkahti, joten suuntasin Wienin huvipuistoalueelle, Prateriin. Sieltä löytyy muun muassa ’Kolmas mies’ elokuvasta tuttu maailmanpyörä. Hetken aikaa katselin huvipuistolaitteita surullisena siitä, että olin yksin liikenteessä enkä voi käydä niissä. Kunnes tajusin, että olen aikuinen ihminen ja voin tehdä tasan mitä haluan.
Ensimmäiseksi hyppäsin vuoristorataan, jollaista en ole ennen nähnyt. Siinä maattiin vatsallaan ja ”turvalaite” oli metallikehikko, joka jäi puolen metrin päähän selän taakse. Ja täähän laite siis käänty myös ylösalaisin. Ikääkin sillä saattoi olla jokunen vuosikymmen. Ei vältämättä menisi Suomessa läpi, mutta erittäin hyvät adrenaliinit se tarjosi. Erityisesti ilahduin kun huomasin, että alueella oli Lintsiltä poistunut lapsuuden lempilaite Break Dance. Monet monituiset kerrat olen miettinyt, missäköhän se nykyään menee. Tää ei ollut kyseinen yksilö, mutta muuten sama. Hymyilin kuin hullu monta tuntia kieputuksen jälkeen.
Vastuullisuudesta
Mulle tuli hieman yllätyksenä, että Wien oli näin kova turistikohde myös lokakuussa. Amerikkalaiset turistit ovat näköjään löytäneet tiensä sinne Pariisista ja Barcelonasta. En siis voi välttämättä hyvällä omallatunnolla suositella Wieniä matkakohteeksi ainakaan sesonkiaikaan. Nopealla haulla tammi-maaliskuu näyttäisi olevan hiljaista aikaa, eli ehkä oma matka kannattaisi ajoittaa sinne, jos mielii matkustaa vastuullisesti.
