Fidzi – Kyseenalainen haisukellus Pacific Harbourissa

Enter paradise

Fidzi! Miten sitä voi edes kuvailla. Sen kauneudelle vetää vertoja ainoastaan muistoni Filippiineiltä ja niissä saattaa olla vuosien tuomaa väriä. Fidzillä rehevän vihreät, valkosten rantojen reunustamat saaret täplittävät merta, joka lainehtii kaikissa sinisen sävyissä. Mieti täydellistä paratiisisaarta ja olet todennäköisesti juuri kuvitellut Fidzin. Lentokoneesta ulos astuessani ihana kuuman kostea ilma ja tropiikin tuoksu kääriytyivät ympärilleni. Terminaalissa pari paikallista soitti kitaraa ja ukulelea toivottaen tervetulleiksi rentoa saaritunnelmaa huokuvalla fidziläisellä musiikilla. Jokainen vastaantuleva paikallinen tervehti iloisin Bula-tervehdyksin ja rajaviranomainen kyseli kuulumisia rajaviranomaisille täysin eptyypillisellä lämmöllä.

Ystävällisyydellään fidziläiset tuntuisivat menevän suoraan samaan sarjaan filippiiniläisten ja taiwanilaisten kanssa. Kuitenkin jonkin aikaa maassa oltuani jäin pakosti miettimään, miten paljon tästä on vain esitystä turisteja varten. Toisinaan mieleen tuli White Lotus -sarja ja työntekijöiden pakotettu iloisuus rikkaiden turistien edessä. Resorteissa työntekijät olivat mukavia, mutta tuntuivat pitävän muurin todellisen itsensä ja vieraiden välissä. Jokainen Fidzillä kohtaamani paikallinen oli iloinen, kohtelias ja mukava, mutta kuitenkin hotellihuonemurrot ja ryöstöt rehottavat (minultakin oli viety viimeisinä päivinä 150 dollaria eli n. 60 euroa lompakostani). Fidzi on ensimmäinen maa, jossa koin etten päässyt lainkaan kiinni paikalliseen elämään ja kulttuuriin. Toki isosti se oli oma vika, koska olin puolet ajasta resorteissa lomailemassa.

Suurin osa Fidzille matkustavista lentää Nadiin kuten minäkin. Nadi ei ole pääkaupunki, mutta se on lähimpänä Mamanuca- ja Yasawa-saaristoja, joille suunnataan nauttimaan resorttilomista. Nadissa itsessään ei ole oikeastaan juuri mitään nähtävää ja suosittelisin viettämään siellä mahdollisimman vähän aikaa. Kohokohdaksi Nadista jäi majoituksen kissa, joka heti saavuttuani käpertyi kerälle rintani päälle nukkumaan. Fidzin kissat vaikutavat olevan aivan yhtä ystävällisiä ja sosiaalisia kuin ihmisetkin.

Kyseenalainen haisukellus

Aamulla onnellisena jätin Nadin pölyt taakseni ja matkustin bussilla muutaman tunnin päähän Pacific Harbouriin. Pacific Harbour on pieni asutuskeskittymä pääsaaren, Viti Levun, eteläosassa. Kovin paljon nähtävää siellä ei ole. Pääkadun varrelta löytyy muutamia resortteja sekä jokunen ravintola. Joen varrelta löytyy villoja, jotka ovat lähinnä ulkomaalaisten käytössä. Luonto villojen ympärillä on rehevää ja jokimaisema todella kaunis. Ranta on hieno, mutta meri ei ole sellaista upeaa turkoosin sävyä, mitä Fidzin reissulta voisi odottaa.

Syyni Pacific Harbourissa vierailulle oli Fidzin kuuluisat haisukellukset Beqa-saaren ympäristössä. Sukelluksilla on mahdollista nähdä jopa kahdeksan erilaista haita. Valitsin sukelluskeskuksen summanmutikassa ja päädyin Coral Coast Diversiin. Heti alkuun on sanottava, että en suosittele tätä keskusta kellekään! Valitsemani sukelluskeskuksen omistaa todellinen oman elämänsä cowboy, joka julisti täysin hallitsevansa hait (mm-hmm) ja myi kammottavia haita demonisoivia t-paitoja. Haarniskaan sonnustautuneena hän syötti haille tonnikalojen päitä kädestään. Yhdessä vaiheessa hän pudotti kaksi kalanpäätä vahingossa taakseen ja asetti kaikki osallistujat vaaraan.

Adrenaliinia sukelluksilta ei jäänyt puuttumaan ja tunnelma oli hyvin intensiivinen. Hait kiertelivät syöttikanisteria ja dominoivimmat kävivät hakemassa kädestä syötettyjä päitä. Toisella sukelluksella yksi haista jäi hampaistaan kiinni syöttikanisterin kettinkiin ja panikoitui. Rauhattomuus levisi myös muihin haihin ja meri oli yksi iso haisoppa (sharknado, if you will). Tässä vaiheessa sukellus keskeytettiin ja meidät ohjattiin äkkiä kädestä pitäen turvapysähdykselle pois ruokinta-alueelta. Jos jäit miettimään hain kohtaloa, niin se riuhtaisi paksun metallikettingin helposti rikki.

Tällä kertaa tein itse huonosti taustatutkimuksen ja tuin väärää toimijaa. Koskaan ei pitäisi osallistua aktiviteetteihin, joissa syötetään villieläimiä. Syöttäminen vaikuttaa aina eläinten käytökseen jollakin tapaa, esimerkiksi valashait eivät lähde muuttomatkalleen lisääntymään vaan jäävät varman ruoan luo. Hait eivät tee muuttoliikettä, mutta syöttäminen vaikuttaa aina luonnolliseen ravintoketjuun ja syötettävän eläimen terveyteen. Puhumattakaan siitä, että ruokinta saa hait yhdistämään ihmiset ruokaan, mikä ei sukeltajana kuulosta miellyttävältä ajatukselta.

Eettisesti hoidettuina haisukellukset ovat positiivinen asia ja auttavat ihmisiä näkemään hait luonnollisessa valossa, ilman elokuvien ja sosiaalisen median liioiteltua vaarallisuutta. Hait ovat kauniita eläimiä eivätkä sen kummempia saalistajia kuin mikään muukaan villi petoeläin. Tällä kertaa näimme härkähaita, viiksihaita ja erilaisia riuttahaita. Vaikka aina julistan ettei haita tarvitse pelätä, saattoi minullakin syke hieman nousta ison härkähain uidessa suoraan kohti. Kyseenalaisuudestaan huolimatta (tai ehkä sen takia) haisukellus oli kokemus, jota en koskaan unohda.