Ihana kamala Panama – Viidakko

Viidakkoelämyksiä Bocas del Torossa

Kuten aiemmin kerroin, en juuri pitänyt Panamasta maana, mutta koin siellä upeita asioita. San Blas -saarien lisäksi sanattomaksi veti viidakko ja sen eläimet, kuten laiskiaiset ja kolibrit. Missään en ole vielä nähnyt sellaista määrää ilahduttavan eksoottisia ja outoja otuksia kuin Bocas del Torossa, johon suuntasin viettämään uuttavuotta. Bocas del Toro on usean saaren muodostama alue Karibianmerellä ja sillä on jokseenkin bilepaikan maine. Juhliminen rajoittuu kuitenkin lähinnä Bocas Towniin ja muilta saarilta löytyy koskematonta rauhaa.

Mahdollisesti elämäni upeimman kokemuksen sain lahjaksi Santa Catalinassa tapaamaltani sukellusohjaajalta. Hän sattumoisin omisti luksusviidakkohotellin, La Loman, Bocasissa ja tarjosi minulle kahden varauksen väliin jäävän yksittäisen yön ilmaiseksi(!!!). Minut noukittiin venetaksilla hotellini laiturilta ja kyyditettiin vieläkin syvemmälle viidakkoon, täysin keskelle ei mitään. Majoitukseni oli uskomattomassa seinättömässä huoneessa ja verkkotasanteella köllötellessäni, viidakon menoa katsellessani, minun oli pakko nauraa ääneen sille, miten upeaa se oli. Suoraan hotellin viereisessä puussa kiipesi laiskiainen vauvaansa kantaen, kolibreja pörräsi ympärillä ja illallisvieraaksi saimme opossumin, jota jälkiruokabanaanit kovasti kiinnostivat. Matkalla huoneeseeni näin vielä vyötiäisen ja olin valmis kuolemaan täydellisen onnellisena. Jos sinulla sattuu olemaan extrabudjettia ja haluat hemmotella itseäsi, tässä on todellinen kerran elämässä -kokemus!

Varsinainen majoitukseni sijaitsi Red Frog Beachilla, jonka erikoisuus on suuri määrä pieniä punaisia sammakoita, myrkkynuoliaisia. Näitä sammakoita oli roppakaupalla hotellini puskissa. Olin siinä luulossa, että sammakoiden myrkky tappaa, jos niitä koskettaa ja olin hieman jännittynyt poluilla kulkiessani. Kunnes myöhemmin näin paikallisen pitelevän sellaista kädellään. Nämä yksilöt eivät olleetkaan järin myrkyllisiä, joskin joku valisti minua, että niiden selkää nuolemalla saa hyviä psykedeelisiä kokemuksia. Jätin tällä kertaa sammakoiden nuolemisen jollekin rohkeammalle.

Bussiseikkailuja

Vaikka Panama on suhteellisen pieni maa ja etäisyydet ovat lyhyitä, ei liikkuminen ympäri maata ole helppoa. Usein eri kohteiden välillä liikkuminen vaatii bussin vaihtamisen useaan otteeseen ja koko päivän matka-ajan. Teknisesti busseilla on aikataulut, mutta useinkaan ne eivät päde. Julkisilla liikkumisen vaikeuden takia shuttlet ovat suosittuja turistien keskuudessa. Shuttlet eli minibussit vievät suoraan ovelta ovelle, mutta korkeaan hintaan. Alkuun yritin käyttää julkisia ja nautinkin niiden tarjoamasta kunnon seikkailun tunnusta, mutta kehnon fiiliksen ja uupumuksen takia suhasin lopulta ympäriinsä shuttleilla ’shut up and take my money’ -tyyliin.

Ensimmäisen kokemuksen julkisista busseista sain matkalla Portobeloon, jossa kävin tekemässä kertaussukelluksen viiden vuoden tauon takia. Minulla oli suurpiirteinen ymmärrys siitä, mistä bussit lähteävät, mutta ei muuta. Ensimmäisessä bussissa joku nousi käytävälle saarnaamaan alkoholin, huumeiden ja homouden synnistä. Toinen bussi ei yli tunnin odottelunkaan jälkeen saapunut, joten jouduin aikataulupaineen takia turvautumaan taksiin. Alkuun eläkeikäinen kuski vaikutti oikein mukavalta ja oli kovin innoissaan Suomesta. Pian kuitenkin sain uuden saarnan siitä, miten homous on syntiä ja jatkuvaa kyselyä siitä, miksi en usko jumalaan. Sitten hän yhtäkkiä ilmoitti, että tekee pienen kiertoajelun kotinsa kautta. Tässä vaiheessa olin jokseenkin varma, että minua kärrätään nyt johonkin käännytysleirille kellariin lukkojen taakse ja lähettelin SOS-viestejä kotipuoleen. Paluumatka sujui huomattavasti rauhallisemmin ja pääsin testaamaan paikallisbussin, Diablo Rojon eli punaisen paholaisen. Matka oli hyvinkin miellyttävä tuulen hulmuttaessa tukkaa ja kovaäänisen lattarimusiikin soidessa.

Toinen mielenkiintoinen bussikokemus oli matkalla Santa Catalinaan, jonne viimeinen osuus kuljetaan pienellä paikallisbussilla. Taitoin tuon kahden tunnin matkan seisten tupaten täyden bussin keskikäytävällä, päälaki kattoa raaputellen ja muiden matkustajien hikisiin kehoihin nojaten. Kirsikkana kakun päällä (kuten kaikissa busseissa) musiikki soi todella kovalla ja kammottavaan Panamalaiseen tyyliin. Panamassa tuntuu olevan kaksi tapaa soittaa musiikkia. Yleensä se on reggaetonia ja poppia, mutta miksattuna niin, että jokainen biisi soi vain noin 20 sekuntia. Toisinaan se voi olla salsaa, mutta miksattuna niin, että päälle huutelee jatkuvasti käheä-ääninen mies älyttömyyksiä kuten ”dale, dale”.

Liikkumiseen Panamassa kannattaa varata aikaa, seikkailumieltä ja pitkät hermot, mutta todellakin suosittelen julkisia liikennevälineitä. Niissä jos missä oli todellista elämän makua ja määränpäähän päästessä oli mahtava itsensä voittanut olo.

Jäähyväiset Panama style

Bocasin uudenvuoden juhlistusten jälkeen oli aika jättää Panama taakse ja suunnata Kolumbiaan näkemään hyvää ystävääni. Vielä viimeisenä läksiäislahjana Panama päätti kuitenkin niin sanotusti kusta muroihini, ja järjesti minulle ruokamyrkytyksen matkapäivälle. Aloin oksentaa sopivasti päästyäni lentokentällä turvatarkastuksesta läpi ja lopetin vasta päästyäni Kolumbiassa hostelliini. Lentokoneen oksennuspussit on nyt läpikotaisesti testattu ja todettu toimiviksi. Olin suhteellisen varma, että minua ei päästetä maahan kun maahantulojonotuksen hoidin kaksinkerroin oksennuspussi yllä, mutta ehkä sääli kävi oikeudesta tällä kertaa. Life lesson: jos aamiaisella ananas maistuu hassulta, jätä syömättä.