Monta pitkää kylmää Lyypekissä

Kerroin mun reittisuunnitelmapostauksessa, että haluan astella Peggy-biisin jalanjäljissä tällä reissulla. Ensimmäisen hyvin (ja paikallaan pysyvässä sängyssä) nukutun yön jälkeen hyppäsin Hampurissa Lyypekin junaan, joka oli alle tunnissa perillä. Ja ensimmäinen osa Peggy-missiosta on nyt suoritettu!

Lyypekin vanha kaupunki

Liikkeelle lähtö tapahtui kaatosateessa ja saapuessa satoi edelleen tasaiseen tahtiin. Ensimmäiset ajatukset kun näin Lyypekin sisäänkäynnillä nököttävät vinot tornit oli, että koko päivän voisi suosiolla skipata. Onneksi en kääntynyt kannoillani vaan annoin kaupungille mahdollisuuden. Lyypekki pääsee nimittäin jatkumona listalle kaupunkeja, joista oon todella innoissani. Ehkä avaintekijä on se, että oon reissussa syys-lokakuun vaihteessa. Turistien määrä on aika vähäinen ja kaupunkeja pääsee larppaamaan enemmän paikallisen näkökulmasta.

Lyypekki ei ollut yhtään sellainen kuin odotin. Ajattelin päätyväni johonkin Tallinnan vanhaa kaupunkia muistuttavaan pieneen keskiaikaiseen kaupunkiin, joka on lähinnä turistien huvipuisto. Lyypekin keskusta on kuitenkin selkeästi paikallisten asuttama ja käyttämä – coolien sellaisten. Siellä oli skeittikauppoja, tatuointistudioita, retkeilykauppoja ja putiikkeja, joista oisin halunnut ostaa muun muassa kaiken.

Vanhat keskiaikaiset rakennukset on sulassa sovussa kaiken modernin kanssa. Lyypekissä, samoin kuin Hampurissa, on vauraan ja hyvinvoivan oloista. Ei mitään luksusmeininkiä, mutta sellasta että yhteiskunnalla vaikuttaa menevän aika hyvin.

Peggy-missio eli Lyypekin kapakat

Peggy-missiota varten mulla oli visio hämyisistä kapakoista, joita voisi kuvitella satamakaupungista löytävänsä. Osoittautui kuitenkin todella vaikekasi löytää niitä Lyypekistä. Drinkkibaareja, kahviloita ja ravintoloita olisi kyllä löytynyt, mutta omin silmin en löytänyt yhtäkään pubia. Lopulta piti ottaa netti avuksi ja parin korttelin päästä löytyi ainoa sillä hetkellä auki ollut pubi, Kö 39. Kyseessä oli pieni, tupakan katkuinen, alle 10 tuolin kapakka. Mun lisäksi siellä oli vain yksi paikallinen äijä asiakkaana eikä baarimikko puhunut sanaakaan englantia. Aivan fantastinen tunnelma! Jos eksyt Lyypekkiin ja olet virvokkeen tarpeessa, voin suositella. Tilasin ainoan asian, jonka saksaksi osasin, eli weissbierin ja oli hyvää jopa tällaiselle oluen epäystävälle.

Välipizzan jälkeen seuraavan kapakan löytäminen oli vielä suurempi haaste. Samaan pubiin ei tietenkään enää kehdannut mennä takaisin. Sen sijaan lähdin kävelylle kaupungin ympäri odotellessa, että seuraava avaa ovensa. Kuin mikäkin pubiruusu, olin taas ensimmäisenä paikalla heti avaamisen jälkeen. Jonkin aikaa kiusallisesti tuijoteltiin baarimikon kanssa toisiamme ilman yhteistä kieltä, kunnes paikalle alkoi taas valua paikallisia ihmisiä. Kuka pelaamaan porukalla korttia ja kuka vaihtamaan päivän jutut baarimikon kanssa. Toinen baari ei ollut ihan yhtä viihtyisä ja mun viereen istahti sarjatupakoitsija. Päätin, että kolme pitkää kylmää on yhtä kuin monta ja missio on suoritettu.

Mulla on tällä hetkellä viides päivä menossa samoissa vaatteissa ja nyt haisen myös tuhkakupilta. Odotin, että Keski-Euroopassa olisi lämpimämpää enkä pakannut muita lämpimiä vaatteita, joissa kehtaa olla kaupungissa. Näillä siis mennään, henkiset osanotot kaikille, jotka kohtaan.

Kävely vanhan kaupungin ympäri

Juottoloiden aukeamista odotellessa suuntasin kävelylle. Lyypekkiä kutsutaan seitsemän tornin kaupungiksi ja hyvän näkymän torneihin saa, kun lähtee kiertämään vanhaa kaupunkia sen ulkopuolelta Wallstrassea pitkin. Ehkä ajankohdasta tai säästä johtuen sain kävellä tuolla täysin yksin ja hengittää sisään upeita näkymiä torneihin ja kanaaleihin. En ehtinyt kävellä kuin pienen osan ympäri, eli täälläkin riittäisi helposti nähtävää seuraavalle pidemmälle visiitille.

Matkalla Lyypekin juna-asemalle parin olusen nousuhumalassa mun tajuntaan vihdoin iski, että tää matka tapahtuu. Mietiskelin, miten siistiä on olla ilman aikatauluja ja tehdä just sitä, mitä milloinkin huvittaa – ja tajusin että saan tehdä tätä seuraavat 7 kuukautta! Ihan käsittämättömän siistiä. En voisi olla onnellisempi tällä hetkellä.