Palawan on upea sukellus- ja saarihyppelykohde

Alkukankeutta

Singaporesta määränpäänä oli reissun eniten odottamani osa – kuukausi Filippiineillä! Käytyäni siellä 8 vuotta sitten olen turhankin intensiivisesti vaatinut kaikkia matkustamaan sinne. Filippiineiltä löytyy uskomattoman kaunista luontoa, eritysesti mereltä, ja filippiiniläiset ovat ilahduttava yhdistelmä meneviä lattareita ja kohteliasta aasiaa. Lisäksi tiedossa oli ystäväni Sinin tapaaminen Manilassa ja parin viikon yhdessä matkustaminen. Siis täydellinen kombo – rakas maa rakkaan ihmisen kanssa.

Lentomatkustaminen yritti kuitenkin tapansa mukaan laittaa kapuloita rattaisiin. Hostellisängyssä puoliunessa check-iniä tehdessäni huomasin, että lento oli lentoyhtiön toimesta vaihdettu 16 tuntia aiempaan lentoon, joka olisi lähtenyt kahden tunnin päästä. Hetken aikaa mietin tavaroiden pikaista tunkemista reppuun ja yövaatteissa kentälle säntäämistä. Sen sijaan taistelin puolet yöstä Booking.comin kanssa tuloksetta ja päädyin hiuksia repien itse etsimään edes kohtuullista lentoa seuraavalle päivälle. Jos kauas pääsisi ilman lentämistä, olisin onnellinen tyttö.

Lopulta lento järjestyi ja pääsin perille kauan odottamaani kohteeseen. Päivä Manilassa sujui lähinnä SIM-kortin rekisteröimisvaatimuksia kiroten, keskustassa wifiä epätoivoisesti etsien ja liikenneruuhkassa paniikkihikoillen lentokentän lähestyessä aivan liian hitaasti. Kupruista huolimatta pääsin kuin pääsinkin Sinin luokse Manilan kentälle ja vihdoin seikkailumme pääsi alkamaan!

Sibaltan

Ensimmäinen kohteemme oli Sibaltan Palawanin saarella. Sibaltan on pienen pieni kylä, josta löytyy n. 10 majapaikkaa, 5 ravintolaa, 2 sukelluskoulua, kitesurfkoulu, eikä sitten juuri muuta. Mutta mitä muuta sitä tarvitsee? Päivät kuluivat sukeltaessa (Sini sertifioitui Open Water Diveriksi, jes! Uusi sukelluskaveri!) ja kylän yhdellä ”rantaklubilla” uidessa tai lentopalloa treenatessa.

Sibaltanin erikoisuus on paholaisrauskujen (manta ray) puhdistusasemat, johon ne saapuvat pienten kalojen puhdistettavaksi. Rauskujen näkemisen olisi pitänyt olla kohtuu varmaa, mutta yhtään paholaisrauskua meistä ei kumpikaan nähnyt. Minun ryhmässäni muut näkivät yhden vilaukselta, mutta itse keskityin juuri sillä hetkellä merimakkaran kuvaamiseen… hemmetin merimakkara! Kaikenlaista muuta onneksi pääsimme näkemään, kuten bluespotted stingraytä, nudibrancheja (ks. kuva) ja kaunista korallia.

Kitesurffaamista varten ei tuuli enää maaliskuun lopulla noussut, eli täydellistä Sibaltan-kokemusta emme tällä kertaa saaneet. Kuitenkin tunnelma kylässä on miellyttävän rento ja ranta kaunis, eli ilman aktiviteettejakin viihtyisi hyvin hetken aikaa.

El Nido

Sibaltanista jatkoimme kohti El Nidon kylää, mikä oli minulle erityisen jännittävää. Kahdeksan vuotta sitten juuri El Nido oli kaikista Filippiinien kohteista minulle vaikuttavin ja muistini oli täynnä upeita kokemuksia ja hetkiä. Olin jo etukäteen kuullut, että El Nido on muuttunut paljon, enkä ollut innoissani vanhojen muistojen ylikirjoittamisesta uudella turistiloukulla. Mikään ei olisi kuitenkaan voinut valmistaa minua siihen, miten raju muutos on ollut.

Koko El Nidon kylä ja sitä ympäröivä alue on nyt täynnä valtavia resortteja, ravintoloiden sisäänheittäjiä, vape shoppeja ja smoothie bowleja. Se on muuttunut täysin geneeriseksi lomakyläksi, joka voisi olla missä tahansa maailmassa. Tuntemani El Nido on lähes kuollut ja kuopattu. Ainoa puoli, joka edelleen veti vertoja edelliselle kerralle oli vedenalainen maailma. Sukeltaminen El Nidossa oli upeaa. Ihan jo korallit itsessään olivat upeita ja sen lisäksi nudibranchit, kilpikonnat ja electric clamit ilahduttivat.

Veneretki Coroniin

El Nidoon matkustamisemme tarkoituksena oli lähteä kolmen päivän veneretkelle kohti Coronia. Edellisellä kerralla minulla ei ollut sille aikaa ja se on vuosikaudet harmittanut. Tällä kerralla se oli siis korkealla listalla. Emme olleet Sinin kanssa suunnitelleet tai varanneet etukäteen mitään, joten kylään saapuessamme ohjemassa oli matkanjärjestäjän löytäminen. Kävimme koputtelemassa monille oville, mutta kaikilla oli sama vastaus – vapaata tilaa olisi vasta viikkojen päästä. En voinut uskoa korviani, jäisikö retki tälläkin kerralla väliin? Ovien kiertelystä siirryimme kuumeisiin nettihakuihin ja lukuisten Whatsapp-viestittelyiden jälkeen löysimme yhden matkanjärjestäjän, jolla oli tilaa haluamallemme päivälle. Vihdoinkin onnea!

Coron-retken lähtöpäivänä meidät pakattiin jeepney-autojen kyytiin kohti satamaa. Katselimme nuorien ja menevien ihmisten valuvan muihin autoihin samalla kun meidän automme täyttyi kolmekymppisistä pariskunnista ja keski-ikäisistä. Kaiken kukkuraksi 90% heistä oli ranskalaisia, jotka eivät ole erityisen tunnettuja halustaan jutella muille kuin ranskalaisille. Epätoivo täytti sieluni ja luovuin kaikesta toivosta hauskan veneretken suhteen. Hyvä onni päättyi niin lyhyeen.

Miten väärässä olinkaan! Meidän veneporukka osoittautui ihan mahtavaksi ja erityisesti sekalainen ranskalainen perhe (johon kuului isä, tytär, isän erittäin tuore tindertyttöystävä sekä isän kaveri) oli viihdyttävää seuraa. Myös veneen miehistö oli hauskaa porukkaa, joskin ehkä vähän turhan innokasta löytämään vaimon. Keski-ikäisellä Edgarilla oli jo kotona parikymppinen vaimo, mutta Sini olisi silti kelvannut perheenjatkeeksi.

Muutaman päivän ajan ajelimme veneellä paratiisissa, pysähtelimme snorklaamaan tai pelaamaan lentopalloa ja söimme mielettömän hyvää ruokaa. Iltaisin majoituimme eri rannoilla perinteisissä filippiiniläisissä majoissa, ihailimme upeita auringonlaskuja ja joimme liikaa rommicolaa. Ensimmäisen illan kokkodisco lähti käsistä ranskalaisen perheen lietsomana ja lopulta nukuin pari tuntia rantahiekassa ennen aamun herätystä. Seuraava päivä saattoi mennä veneen katolla torkkuessa ja snorklaamista vältellessä. Krapulassa veden alla hengittäminen on jännän epämiellyttävä ajatus.

Toisen illan karaoke pysyi kohtuudessa, joten sain kokea majassa nukkumisenkin ja totesin sen oikein miellyttäväksi. El Nido-Coron retki menee ehdottomasti veneretkien hall of fameen, San Blasin ja Lombok-Labuan Bajo -reissun viereen.